   3
Ydinkysymys: Miten kliseisyys käännetään vahvuudeksi?
I Look to You on ihana albumi. Luoja tietää, onko Whitney Houstonin huumehelvetti nyt lopullisesti ohi, mutta ainakin comeback-levy antaa vaikutelman positiivisesta, puhdistuneesta ja kaikin puolin elämäänsä tyytyväisestä naisesta.
Kaikki on huoliteltua, korkealuokkaista ja nautittavan virtaviivaista. Kiillotettu ote voisi tarkoittaa sitä, että albumilta puuttuvat mielenkiinto ja särmikkyys, mutta laadukkaat, kauniit ja paikoin erittäinkin koskettavat biisit pelastavat muutoin ennalta arvattavan levyn. 47-vuotiaan Whitney Houstonin musiikista huokuvat ennen kaikkea kokemuksen tuoma varmuus ja tyylikkyys.
Varmasti naisen värikäs tausta vaikuttaa asiaan. Biiseistä saa paljon enemmän irti, kun tietää minkälaisissa soissa Houston on rämpinyt. Hän ei ole kuitenkaan katkera, vihainen tai millään tavalla masentunut, vaan kaikesta huokuu kaunis ja vilpitön positiivisuus. ”Täältä tullaan, pää pystyssä!” hän tuntuu julistavan.
Houstonin ääni pääsee mainiosti oikeuksiinsa, vaikka suurin osa materiaalista on totuttua nopeatempoisempaa. Parasta naisessa on se, että hän ei brassaile hienolla tekniikallaan, vaan laulut hoidetaan biisin ehdoilla, ei toisin päin.
Harvat Balladit ovat silti I Look to Youn helmiä. Etenkin hieno nimikappale sekä I didn’t know my own strenght ovat hienoja hetkiä, joiden äärellä voi kuvitella siemailevansa iltapuku-juhlissa kalliita drinkkejä ihanan leidin seurassa, tummansinisen yötaivaan alla. Kliseitä, niin koskettavia, turvallisia ja kauniita kliseitä.
|
