 Helsinki osaa ottaa Ruotsin suosituimman hardrock-bändin, Takidan tyylikkäästi vastaan. Keskipäivästä huolimatta ulkona on pimeää, märkää ja ankean harmaata. Ikkunoiden takana vihmoo tiskirätin kokoisia räntähiutaleita, kun tapaan bändin pojat helsinkiläisen hotellin aulassa. Kysymyksiini vastailevat yhtyeen kitaristit Tomas Wallin ja Mattias Larsson.
Kiva tavata teidät jälleen, näin teidät viimeksi toukokuussa Tavastian lavalla. Samalla sain todeta huhujen energisestä live-showstanne pitävän paikkansa. Ilmeisesti soitatte myös tämänkertaisen vierailun aikana jonkun spesiaalikeikan?
– Vietämme täällä nyt vain pari päivää, kun promoamme uutta "The Darker Instinct" -levyämme. Tähän liittyen heitämme myös yhden keikan jossain TV-ohjelmassa. (Tarkistamisen jälkeen selviää, että kyseessä on MTV3:n "Ne Salmiset")
– Ja Tavastialle palaamme myös, tosin tällä kertaa olemme siellä yleisön joukossa. Menemme TV-nauhoitusten jälkeen rokkaamaan Mustaschin keikalle, bändin jätkät ovat nimittäin Mattiaksen kavereita.
Tässä vaiheessa Mattias näyttää Mustaschilta tullutta erittäin huonolla suomella kirjoitettua tekstiviestiä ja kysyy mitä se tarkoittaa. Kerron sen olevan jotain melkoisen painokelvotonta joka liittyy hirviin ja seksiin.
Olette aivan mielettömän suosittuja kotimaassanne Ruotsissa. Hallitsette suvereenisti soittolistoja ja olette kahmineet lukuisia arvopalkintoja. "Darker Instinct" -levynnekin myi siellä kultaa vain 4 päivässä, onneksi olkoon siitä. Onko suosio kotikulmillanne saanut jo ihan kreisit mittasuhteet?
– Kiitos, kiitos! Kultalevyn saaminen noin nopeasti oli tosiaankin jotain ihan mielettömän hienoa, emme alkuun edes meinanneet uskoa sitä todeksi. Nyt olemme ihan liekeissä myös siitä, että keikkamme Tukholman Hovetilla on myyty loppuun ennätysajassa. Tuo keikka on meille ehdottomasti yksi tähänastisen uramme hienoimmista jutuista. Odotamme sitä todella innoissamme.
– Saamme kulkea kaikkialla vielä ihan rauhassa, vaikka toki selän takana jatkuvasti supatellaan. No, siihenkin on kyllä jo ehtinyt tottua. Ei se siis mitään överiä vaatteista repimistä sentään ole, onneksi.
 Olette saavuttaneet muutamassa vuodessa enemmän, kuin moni muu bändi koskaan. Mikä teidän suuren suosionne salaisuus on?
– Jaa-a. Vaikea sanoa, ei meillä mitään sen kummempaa menestysreseptiä ole. Olemme tehneet Ruotsissa kuitenkin jo varsin pitkään ihan ruohonjuuritason työtä. Olemme myös aina osanneet nauttia jokaisesta pikku saavutuksesta; ensimmäinen kerta kun oma biisi soi radiossa, ensimmäinen levy... Ne ovat asioita joita ei unohda koskaan. Sitä paitsi, jos luet ruotsalaisia lehtiä, niin huomaat että jostain syystä kriitikot eivät tunnu arvostavan meitä kovinkaan korkealle...
Mutta yleisö rakastaa. Suomessa kriitikotkin ovat pelkästään suitsuttaneet. Entä miten suhtaudutte tähän ikiaikaiseen Suomen ja Ruotsin viha-rakkaussuhteeseen? Pelottaako se teitä vai koetteko breikkaamisen täällä vain astetta suurempana haasteena?
– Heh, mitenkäs nämä jääkiekkokuviot taas menivätkään? No, joo. Tämähän on vaan tätä samaa kuittailua mitä kaikkialla maailmassa on naapurusten kesken. Itse asiassa koemme, että olemme suomalaisten kanssa niin läheisiä, sekä henkisellä että kulttuurisella tasolla, että emme ajattele koko asiaa sen enempää.
– Totta kai on selvää, että koska meitä ei vielä oikein tunneta Suomessa, meidän on aloitettava täällä kaikki ihan nollasta. Pikkuriikkisin baby-stepsein tässä nyt edetään. Mutta HUH, norjalaiset ovatkin sitten jo ihan eri juttu! Niiden mielenlaatu on ihan tyystin erilainen. Norja tulee olemaan meille varmasti paljon vaikeampi pala purtavaksi. Hehhehheh.
Teillä oli nyt huomattavasti enemmän aikaa levyn viimeistelyyn, kuin "Bury The Liesin" kanssa. Olivatko paineet levyn menestyksestä myös kovemmat?
– Eipä oikeastaan. Uudelle levylle haimme entistä raskaampaa linjaa ja tummempaa soundia, siitähän kertoo jo levyn nimikin. Vähemmän poppia ja enemmän rokkia. Pakko myöntää, että olemme myös tosi tyytyväisiä lopputulokseen.
– Tämä on ehdottomasti paras levymme. Tähän mennessä, siis. Aikaa levyn tekemiseen tosiaan meni kauemmin. Lähinnä tosin vain sen takia, että levyn tuottajana toimi Rammsteinin hovituottaja, Jacob Hellner ja jouduimme odottamaan, että Rammstein sai ensin oman levynsä valmiiksi.
Olette kiertäneet runsaasti Euroopassa. Kuinka rentoudutte kiertueiden aikana? Iron Maiden esim. golfaa, mitäs omituista te puuhailette?
– Rentoudumme kalastamalla, saunomalla ja hotellien altaalla hengailemalla.
– Hei, lähdetkö saunomaan meidän kanssa?
 No, nyt ei kyllä millään ehdi... vaikkakin Suomi-Ruotsi löylymaaottelu olisi tietysti varsin mielenkiintoinen haaste... Mitä asioita kaipaatte Ruotsista kiertueiden aikana? Onko se juuri saunominen vai jotain ihan muuta?
– Perhettä ja ystäviä, tietysti. Kaiken muunhan voi aina ostaa paikan päältä.
– Läheisistä erossa oleminen on tietysti rankkaa, mutta se on yksi osa tätä työtä ja sen kanssa on vain opittava elämään.
Sanoituksenne käsittelevät lähinnä synkkiä aiheita, kuten turhautumista, masennusta, yksinäisyyttä ja kuolemaa. Johtuuko tämä siitä, että haluatte saada nämä aiheet pois päiväjärjestyksestä ja voitte sen jälkeen keskittyä itse iloisempiin asioihin? Vai kenties siksi että melankolisuus nyt vaan on kirjoitettu skandinaavien DNA:han?
– Hmm... Ehkäpä se onkin juuri noin, kuten sanoit. Mielenkiintoinen ilmaus, BTW. Itse asiassa tätä pitäisi varmaan kysyä Robertilta (laulaja) sillä hän kirjoittaa suurimman osan sanoituksista..
– Nämähän ovat aiheita jotka koskettavat lopulta hyvinkin monia ihmisiä. Ehkäpä näiden biisien kautta myös kuuntelija voi samaistua näihin tunteisiin ja saada käsiteltyä ne rakentavalla tavalla. Hassua kyllä, myös synkkien tai surullisten laulujen soittamisesta voi saada uskomattoman hyvät fiilarit - ja paljon uutta, positiivista energiaa.
Tämä kaamos, yhdistettynä heikkoon taloustilanteeseen, on monelle Pohjolan asukille rankkaa aikaa. Ruotsalaiset ovat kärkisijoilla myös itsemurhatilastoissa. Kuinka onnellisia te olette, asteikolla 1-10?
– Ihan tosi?! Emmepä tienneetkään tuota! Varmaan joku 7 1/2 tällä hetkellä, unet ovat jääneet vähän turhan vähiin viime aikoina, väsyttää aika tavalla..
Biiseissänne yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla kovat ja pehmät elementit. Sanoituksienne miehet uskaltavat myös näyttää herkän puolensa. Nykyään rokkarikin voi siis ihan katu-uskottavasti itkeä?
– Joo, totta kai! Ei kaikkea kannata vain padota sisäänsä. Eihän se ole ollenkaan tervettä. Asioista täytyy puhua, olipa sitten mies tai nainen. Musiikki on tietysti erinomaisen hyvä kanava, se auttaa ilmaisemaan ja purkamaan tunteita – myös ilman sanoja...
– Kyllä, kyllä. Vaikka minähän en siis itke, korkeintaan yksin pimeässä peiton alla kun kukaan muu ei ole katsomassa.. Hahhahah.
Entä jos maailmassa ei olisi ollenkaan musiikkia, mitä sitten tekisitte?
– Kaipa se menisi sitten ihan täysipäiväiseksi kalastamiseksi ja viheltelyksi. Ai joo, viheltelykin on tietty musiikkia.. Hmm, ja varmaan niitä itsemurhia tehtäisiin maailmassa vielä nykyistä enemmän.
– Olisi kyllä tosi vaikeaa edes yrittää kuvitella elämäänsä ilman musiikkia, niin iso osa elämää se on!
Joulukuussa lähdette Saksan-kiertueelle aussibändi The Butterfly Effectin kanssa, mistä saitte kipinän yhteiskiertueeseen ja millaisia odotuksia teillä on siitä?
– Idea tähän tuli levy-yhtiön suunnalta. Odotamme toki innolla, että pääsemme taas tutuille mestoille soittamaan. Olemme esiintyneet paljon juuri Saksassa ja sinne on aina yhtä kiva palata, ennen sitä keikkailemme Ruotsissa ja Tanskassa.
Helmikuussa tulette jälleen Suomeen keikkailemaan. Kummasta nautitte enemmän, pienillä klubeilla vai isoilla esiintymisareenoilla soittamisesta?
– Kummassakin on oma viehätyksensä. Samoin kuten siinä tekeekö musiikkia vai esittääkö sitä.
– Pienemmällä klubilla yleisöön saa paljon intiimimmän kontaktin, mutta isojen yleisömassojen edessä esiintymisessä on myös ihan oma upea fiiliksensä. Suomessa olisi kiva päästä myös joillekin festareille esiintymään..
Huomasin että pidätte oluesta. Mistä päin maailmaa saa parasta olutta?
– Tämä kuulostaa nyt varmaan joltain ihme nuoleskelulta, mutta pakko silti sanoa että Suomesta!
(Keskustelemme poikien kanssa pitkään eri olutmerkkien eroista ja ominaisuuksista).
Millaisia tavoitteita/unelmia teillä on tulevaisuuden varalle?
– Tavoitteena on tietenkin jatkaa musiikin tekemistä. Soundimme sopisi hyvin siihen musiikkiskeneen mitä jenkkilässä on, Nickelbackit ja muut. Unelmana on vielä joskus päästä sinne ja samoin kolkuttelemaan esim. Japanin musiikkimarkkinoita..
– Oman talon hankkiminen. Toisin kuin muut bändit jäsenet, niin minä asustelen vielä sellaisessa pikku, pikku boksissa. (Tomas nauraa ja näyttää etusormen ja peukalon avulla kuinka pikkiriikkisestä luukusta on kyse).
Mukavan leppoisan juttutuokion lopuksi pojat haluavat vielä halata. Halaukset noudattavat samaa linjaa, kuin yhtyeen musiikkikin. Ne ovat voimakkaat, mutta samalla hyvin lämminhenkiset. Takida painuu saunomaan – ilman minua. Ulkona räntäsade on ehtinyt lakata ja päivähämärä vaihtua sujuvasti iltahämärään.
|
