|
AMY DIAMOND: SWINGS AND ROUNDABOUTS / Bonnier Music |
|
|
Lähettänyt Janica Brander
Luettu 350 kertaa.
|
|
01.12.2009 |
   1
Ydinkysymys: Mitä vikaa on raikkaassa ruotsalaisessa teinitytössä?
On vaikea uskoa, että Amy Diamond on ruotsalainen teinipoppari. Aivan oikein, ruotsalainen. Nuori nainen on stailattu nimeä myöten pesunkestäväksi jenkiksi. On pakko myöntää, että länsinaapurit taitavat tuotteistamisen harvinaisen hyvin. Amyn levy voi menestyä ympäri maailman, koska musiikki kuulostaa universaalin kotoisalta. Se on samaa purkkapoppia, jota soitetaan kaikissa ostoskeskuksissa, oli maa mikä tahansa.
Toisin kuin monet väkisin väännetyt tähtöset, Amy on oikeasti lahjakas. Hän on voittanut menestynyt hyvin monissa laulukilpailuissa, kuten Minimelodifestivalenissa. Amyn lauluääni on vahva ja luonnollinen. On ikävää, että nupit on miksausvaiheessa käännetty kaakkoon, ja ääni kuulostaa yksiulotteisemmalta ja ajoittain jopa karkean kovalta. Tällainen ylituottaminen on ollut tässä tapauksessa tarpeetonta. Amyn ääneen on alkanut pesiytyä myös nasaalisävyjä, jotka tuntuvat olevan kovin muodikkaita nuorten pop- ja r`n`b -laulajien keskuudessa. Amy ei kuitenkaan sorru yhtä pahaan fraseeuraukseen ja hönkimiseen kuin monet nuoret laulajat. Musiikki rakentuu lähes kaikissa biiseissä jumputtavan basson ympärille. Hieman kitaran vingahtelua sopiviin kohtiin, kuorrutetaan kokonaisuus dance-jytkeellä ja kokonaisuus on valmis.
Positiivista levyssä on se, että Amyn nuori ja raikas asenne näkyy sanoituksissa. Ne ovat energisia hyvän mielen lyriikoita, eikä hän luojan kiitos laula rakkaudesta 17-vuotiaan paatoksella. Tyttömäistä riehakkuutta olisi kiva kuulla lisää. Nyt se jää suunnitelmallisen ja persoonattoman kappalekokoelman taakse. Levyllä mennään sata lasissa alusta loppuun. Amyn hyvää ääntä olisi kuullut kernaasti akustisen, yksinkertaisen säestyksen kera.
|