|
Kirjoittanut Jussi Riihimäki
|
|
26.10.2009 |
 Juuri ennen toisen levynsä Songs of Hope And Desire julkaisua tavoitettu 32-vuotias Manna (Mariam Jäntti) on varmasti jännittynyt, mutta vaikuttaa sitäkin hyväntuulisemmalta. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt debyytti Sister myi parituhatta kappaletta ja jäi enemmänkin indiepiirien levyksi. Nyt Manna vastaa uutukaisensa sanoituksista ja sävellyksistä itse, samoin kuin tuottamisesta yhdessä Joensuu 1685 –yhtyeen Mikko Joensuun kanssa. Ja kiinnostusta, puhetta ja julkisuutta tuntuu olevan paljon enemmän.
Minkälaisia fiiliksiä on juuri nyt verrattuna aikaan, jolloin odotit ensimmäisen levysi julkaisua?
- Molemmat oli tietysti jännittäviä aikoja, mutta nyt on kyllä ihmeen positiivinen olo. Tuntuu, että ihmiset ovat tykänneet tuosta kovasti. Eri suunnista on tullut sellaista innostunutta palautetta, mikä on ollut tosi iloinen yllätys. Lähinnä siis arvioita ja blogi-kirjoituksia. Ja keikkoja on buukattu koko ajan lisää!
- Kun henkisesti päästää irti tekemisestä, niin mulla on sellainen tapa, että pitää ajatella jo eteenpäin. Eli mitä haluan seuraavaksi tehdä ja mikä on uusi suunta. Nyt kuitenkin nauttii siitä, että tämä ei ole vielä ohi. Toinen erä keikkailun myötä on edessä lokakuusta alkaen, se on seuraava vaihe tämän levyn kanssa elämistä.
Osaatko sanoa jonkun erityisen hyvin mieleen painuneen kommentin?
- Nyt ei muistu mieleen mitään yksittäistä lausetta, mikä olisi jäänyt mieleen. Mutta positiivinen palaute on hirveän kannustavaa juuri siinä vaiheessa, kun on tehnyt musiikkia ja se siirtyy yksityisestä yleiseksi ja ihmiset alkaa ottaa sitä omakseen. Levyn tekeminen on hienoa, mutta se on omalla tavallaan ihan erityisen hienoin vaihe, kun musiikin jakaa ja alkaa keikkailu.
Ja keikkailu ei taida rajoittua pelkästään kotimaahan. Minne muualle olet menossa?
- Joulukuussa olen lähdössä Lontooseen, mikä on tosi mukavaa. Sieltä on tullut paljon kiinnostusta. Mä menen sinne viikoksi eli kolmesta kuuteen keikkaa siinä ehtii. Se on niin iso kaupunki, että esiintymispaikat vaihtelee, mutta yksi paikka on ainakin legendaarinen Barfly, sellainen rokkiklubien klassikko ja paikallinen Tavastia.
Millainen mielikuva sinulla on suomalaisista yleisönä?
Mä koen suomalaisen yleisön hyvinkin myötäelävänä. Luulen että kaikenlainen taide on sellaista, mikä saa meidät suomalaiset näyttämään tunteita. Vaikka puhutaankin juroudesta ja tunnekylmyydestä, niin esiintyjänä koen kyllä saavani takaisin sen mitä annankin. Rakastan keikkailua ja se on hieno yhteinen kokemus yleisön kanssa. Synergian oikein aistii, ja joinakin iltoina ilmassa on todellista taikaa.
 Mannan taustan voi sanoa olevan vähintäänkin monikulttuurinen. Suomalainen äiti ja algerialainen isä. Veli asuu Yhdysvalloissa ja Manna itse on asunut Suomen lisäksi Algeriassa ja Ranskassa.
Millaista musiikkia kuuntelet ja millaiseksi koet oman musiikillisen identiteettisi?
- Olen aina kuunnellut musiikkia hyvin laajasti. Suomenkielistä musiikkia myös. Dave Lindholm on aina ollut suosikkini ja samoin pidän Kaj Chydeniuksen sävellyksistä, mutta eniten minuun on vaikuttanut amerikkalainen musiikki. Ja ehkä siksi kirjoittaminen ja rokin kieli on mulle luontevinta juuri englanniksi. Tietysti tähän on vaikuttanut oma monikulttuurinen tausta.
Tässä kohdassa Manna kääntää haastatteluasetelman päälaelleen ja alkaa innostuneena kysyä mielipidettä kappaleistaan ja koko levystä. Hyvällä, positiivisella voimalla eteenpäin rullaava ja turhista kikkailuista karsittu rock-levy, joka ei yhtään arastele vauhdin pysäyttävää ja harrasta tunnelmointiakaan. Erityisen livenä soitetun kuuloinen.
- Joo se ei ole mikään retrolevy tai väkisin rosoinen vaan tässä päivässä kiinni oleva. Soundin raakuus tulee nimenomaan liian tuotannollisen silottelun puuttumisesta. Liika hiominen vie usein pois jonkun sellainen sielun, minkä itse haluan säilyttää. Siihen pyrin ja hienoa jos se välittyy kuulijoille.
- Ja vaikka mulle rokissa on tärkeää tietty suoraviivaisuus, energian välitys ja intensiivisyys, niin ihan yhtä tärkeä funktio on rauhallisemmillakin kappaleilla. Hyvinkin rauhalliseen ekaan levyyn verrattuna spektri on nyt paljon laajempi. Omien sävellysten ja sanoitusten kautta tämä on myös henkilökohtaisempi ja omaäänisempi levy.
Ja kyllä Mannalta ääntä löytyy, korvien hivelyn kautta luihin ja ytimiin menevää. Erityisesti kappaleessa She Moves muu soitanta tuntuu toimivan vain hienoisena kehyksenä sille.
- Hauskaa että mainitsit juuri tuon biisin. Mä nimittäin emmin pitkään vielä masteroinnissa, että laskenko laulun tasoa. Se ei ollut sitten väärä valinta jättää se kuuluvaksi. Hyvä näin!
Nyt tuntuu Suomessa olevan alkamassa jonkinlainen yhteiskiertueiden kausi. Maija Vilkkumaa kiertää aiempien bändiensä kanssa. Tuisku ja Abreu kiertävät kimpassa. Samoin Kauko Röyhkä, Jarkko Martikainen, Samae Koskinen ja Matti Johannes Koivu lyövät hynttyyt yhteen.
Kenen hengenheimolaisen kanssa sinä voisit lyödä kamat yhteen ja karauttaa halki Suomen?
- Nyt kun on tehnyt omaa musiikkia, niin silloin ei koskaan seuraa kauhean aktiivisesti muiden tekemisiä. Enkä osaa oikein hengenheimolaistakaan nimetä nyt. Suomessa on paljon hyviä bändejä joista tykkään ja monien kanssa voisin yhdessä kiertääkin. Yhteiskiertueet ovat yleisöllekin kiva juttu, saavat laajemman kattauksen kerralla. Ja itse asiassa keväällä saattaakin olla jotain tällaista vireillä, mutta siitä ei voi vielä enempää puhua…
 Säveltämisen, sanoittamisen, soittamisen ja laulamisen lisäksi myös näytteleminen on taiteenlajina sinulle tuttu, olet esiintynyt pienempien roolien lisäksi elokuvassa Suden vuosi (2007). Viekö musiikki nyt kaiken ajan niin, että näytteleminen jää?
- Ei missään nimessä. Näytteleminen on rakas harrastus, jota välillä saa tehdä enemmänkin vaikkei nyt ihan ammatikseen. Viimeksi olin mukana Paola Suhosen lyhytelokuvassa, jota ei ole vielä julkaistu.
- Näytteleminen on taiteenlaji, mikä mua kiinnostaa ja mikä on myös hyvin lähellä sitä, mitä musiikissakin haluan tehdä. Eivätkä ne ilmaisukanavina ole mitenkään toistensa vastakohtia. Vaikka näytellessä esitetäänkin toista henkilöä, niin tunteet haetaan omista kokemuksista. Molemmissa on kyse maailmojen ja tunteiden välittämisestä.
Kuvat: Kaapo Kamu
myspace.com/mannamariam |
