|
DAVE FORESTFIELD: CONTINENTAL DINNER / Propaganda Records |
|
|
Lähettänyt Janica Brander
Luettu 385 kertaa.
|
|
26.10.2009 |
   4
Ydinkysymys: Onko Dave kovempi kuin Tatu?
Kuka ihmeen Dave Forestfield? Raspikurkku taiteilijanimen takana on kuopiolainen muusikko Tatu Metsäpelto. Levyllä soittaa miekkonen jos toinenkin, ja nimien tarkempi tutkiminen paljastaa edesmenneen Tehosekoittimen rumpalin Tero Sundellin ja Aavikosta tutun Tomi Kososen vierailevan levyllä. Soiton kuunteleminen on suorastaan nautinnollista. Muusikot ovat niin hyviä, että he uskaltavat ottaa riskejä ja irrottelevat soittaessaan. Se on sitä rutiinin tuomaa rentoutta, jota kaipaisi moniin liian siloiteltuihin ja virheettömiin bänditulokkaisiin.
Forestfield lupailee mannermaista aamiaista. Musiikki ei kuitenkaan ole Five Corners Quintetin tyylistä retrojazzia, vaan kumarrus Jenkkilän syvän etelän musiikille. Albumilla on kaikuja Bob Dylanista, Fats Dominosta ja Neil Youngista. Viittaukset eivät kuitenkaan ole häiritseviä, vaan kuulija ilahtuu samaan tapaan, kuin Aku Ankka -fani tutkiessaan Don Rosan yksityiskohtia pursuavia piirroksia. Lisäksi levy onnistuu olemaan aidosti toimiva ja itsenäinen kokonaisuus. Musiikki upposi myös ystävääni, joka ei juurikaan tunne bluesia, countrya ja bluegrassia.
Levyn ainoa heikkous on materiaalin runsaus. Mukana on muutamia kivoja, mutta ei erityisen loistavia jammailubiisejä. Karsimalla tylsimmät palat sisältö olisi terävöitynyt ja kokonaisuus olisi iskevämpi. Välillä biisit kuulostavat soittajien keskinäiseltä hauskanpidolta, ja soitto menee melodian ja kappaleen edelle. Toisaalta tämä on blues-musiikille tyypillinen piirre. Tarkoitus ei ole vain luoda kappaleita ja esittää niitä, vaan pitää hauskaa hyvien muusikoiden kanssa ja antaa tunteen viedä. Fiilistä tällä albumilla piisaa, siitä suuri kiitos.
www.myspace.com/daveforestfield
|
