|
NICOLE: TUOMITTUJEN JOUKKOON / Biotech |
|
|
Lähettänyt Joni Juutilainen
Luettu 658 kertaa.
|
|
20.04.2009 |
   3
Ydinkysymys: Välittyykö Nicolen energia levymuodossa?
Jos musiikin sisältö ja laatu olisi jollain tapaa sidoksissa kovaan työhön ja omaehtoisuuteen, olisi Nicole takuulla yksi maailman parhaista bändeistä. Vuonna 1997 perustettu yhtye on tahkonnut metalliaan omin voimin (ja omalla kustannuksella) alusta saakka, vaikka tyylilliset muutokset, aina alkuaikojen alternativerynkytyksestä nykyiseen tekniseen death/thrash yhdistelmään, ovat noudatelleet metallimusiikin vallitsevia trendejä. Viimeistään uusimmalla levyllä bändin toivoisi löytäneen oman tiensä. Tuomittujen joukkoon on ehdottomasti Nicolen rankin ja väkivaltaisin levy. Bändi riuhtoo edelleen kuin paraskin jenkkiläinen jyräbändi, mutta Ilkka Laitalan ärjymät suomen kieliset sanoitukset tuovat yhtyeen lähemmäksi härmäläistä kuulijaa. Bändin kohdalla kylmä totuus onkin se, että jollei sanoituksia olisi esitetty suomeksi, Nicole uppoaisi välittömästi loputtomaan metallimassaan. Nykyisillään Meshuggahin ja Mokoman yhdistelmältä kuulostava yhtye onkin keskinkertaisine nytkytysriffeineen pitkälti sanoitusten varassa, sillä kappaleista ei ole yksinkertaisesti nousemaan kuumimpaan mestaruussarjaan. Kuolemaan asti sinun -biisin kaltaisissa menopaloissa bändi onkin parhaimmillaan, ja usein toivoisikin bändin päästelevän täysillä maaliin saakka, ilman turhia kikkoja ja vääntelyitä. Nicole on edelleen todella väkevä ja vihaisesti sivaltava bändi, mutta levyltä kuunnellessa touhun syvin ydin ei välity kuulijalle saakka. Keikkabändinä kovaksi todettu tapaus menettää levyllä karkeasti puolet tehostaan, joten paras tapa tutustua bändin musiikkiin on kävellä keikalle tai ostaa dvd, joita bändiltä on ilmestynyt kolme kappaletta. www.nicoleband.com
|
