|
SCARLET YOUTH: BREAKING THE PATTERNS / Homesick Music |
|
|
Lähettänyt Maija Haavisto
Luettu 592 kertaa.
|
|
07.04.2009 |
   3
Ydinkysymys: Kauanko kenkiä voi tuijotella ilman haukottelua?
Scarlet Youthin musiikki lukeutuu shoegaze-genreen, mistä esikois-EP:n viileän tyylikäs kansikuvakin hieman alleviivaten vihjaa. Kuten nimestä voi päätellä, genre on suhteellisen lähellä ambientia, erityisesti 70-luvun ambientia, mutta vaikutteita on imetty myös progesta, indiestä ja dreampopista. Suomalaisessa bändissä on mukana mm. Iconcrashin ja Kemopetrolin jäseniä ja hivenen samaa tässä Kemopetrolin kanssa onkin.
Tunnelmat kiekolla ovat kauniin unenomaiset, vaikka tähän uneen tunkeutuukin välillä myös säröisiä kitaravalleja. Levyn aloittava Gleaming Endless Ocean tuo mieleen Pikku Kakkosen Nukkumatin ilaulun. Kolmosraita Tokyo Daydreamer on nimensä veroinen, mutta loppuu hämmentävästi ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan. Myös seuraava kappale High On Sky katkeaa hyvin äkilliseen feidaukseen.
Ehkä syy on osittain myös levyn kannessa olevassa kauniissa naishenkilössä, mutta bändin laulajan miessukupuoli aiheuttaa lievää hämmennystä Sinänsä Markus Baltesin äänessä ei ole mitään vikaa - se on ehkä hieman persoonaton, mutta tällaiseen musiikkiin se sopii - mutta silti on vaikea välttyä tunteelta, että naisvokalisti olisi sopinut paremmin levyn eteerisiin tunnelmiin.
Vaikka bändin soundi onkin erittäin miellyttävä, olisi siihen kaivannut hieman enemmän vaihtelua, erityisesti kappaleiden sisällä. Toki tässä genressä kuuluukin jumitella, mutta liiasta jumituksesta menee vain jumiin. Liekö tämä ollut syy siihen, miksi Scarlet Youth julkaisi debyytikseen vain puolituntisen EP:n eikä kokonaista pitkäsoittoa.
http://www.scarletyouth.com
|