|
NIKO SKORPIO: PSILOCYBE NECROPHILA / Some Place Else |
|
|
Lähettänyt Maija Haavisto
Luettu 841 kertaa.
|
|
21.03.2009 |
   4
Ydinkysymys: Millainen monsteri syntyy 80-luvun kasettikokoelmasta?
Vaikka pitkän linjan suomalainen marginaalimuusikko Niko Sirkiä eli Niko Skorpio on nimennyt uusimman Psilocybe Necrophila -albuminsa huumesienen mukaan, on kiekon sisältö kaukana siitä, millaiseksi psykedeelinen musiikki perinteisesti mielletään. Koskaan radiosta Avaruusromua-nimistä ohjelmaa kuunnelleille tämä genre on tuttua, mutta toisille voi tuottaa vaikeuksia yhdistää tällaista kaoottista äänimaailmaa musiikkiin ollenkaan.
Albumi pohjautuu Niko Skorpion 80-luvulta peräisin olevaan hevipainotteiseen kasettikokoelmaan. Magneettinauhaa on leikelty, revitty ja muuten mutatoitu ja mutiloitu - levyä kuuntelemalla voisi epäillä, että tarkoituksena on ollut synnyttää Frankensteinin hirviö. Saatananpalvojia kavahtavien kukkahattutätien kauhuksi hevikasetteja on soitettu ahkerasti myös takaperin.
Kokeellisuudestaan ja abstraktiudestaan huolimatta Psilocybe Necrophila ei ole Kiasmaan suunnattua avantgardea tai oman merkityksensä pohdiskeluun hukkuvaa kakofoniaa, vaan drone-vaikutteista dark ambientia, jonka tavoitteena on luoda maailmoita kuuntelijan pään sisälle. Tässä levy onnistuukin mainiosti.
Välillä tunnelmat äityvät hyvinkin pelottaviksi. Kolmosraidalla Untitled kuulostaa siltä, kuin vähintäänkin suuri Cthulhu ja muut Suuret Muinaiset olisivat palaamassa maan päälle. Seuraava biisi pelottelee kuulijaa ryskäävillä hevisampleilla. Levyn viimeisellä kappaleella kuullaan tummasävyisiä miesvokaaleita jopa jossain määrin melodisilla taustoilla.
Jos Psilocybe Necrophilalta haluaa jotain vikaa lähteä etsimään, jotkut kappaleet jäävät genressäänkin hieman turhan monotonisiksi ja samoja juttuja toistaviksi. Suurempi käytännön ongelma tosin on se, uskaltaako tämän jälkeen enää käydä nukkumaan - ainakaan pimeässä.
http://www.nikoskorpio.net/
|