 Melodisilla laulustemmoilla höystettyä sykkivää elektropoppia tekevä Familjen julkaisi kesällä 2007 Det snurrar i min skalle –debyyttinsä, joka nousi suureksi hitiksi artistin kotimaassa Ruotsissa. Familjenin on yhtä kuin Johan T Karlsson, joka tekee kaiken biiseistä soittamiseen ja tuottamiseen. Hän on aiemmin tuottanut lukuisia artisteja muun muassa ruotsalaista indiebändiä David & The Citizensia. Suosio ei ole jäänyt Karlssonin kotimaan rajojen sisäpuolelle, vaan keikkoja on ollut tänä syksynä niin Pohjoismaissa kuin Australiassa ja Iso-Britanniassa. Syyskuussa Familjen tuli toistamiseen Suomeen, kun se oli Tampereella Monsters of Popissa pääesiintyjänä.
Olit kiertueella Kentin kanssa keväällä 2008 Suomessa. Miten se meni ja millaista on tulla takaisin tänne soittamaan?
– Koko Kent-juttu oli mahtava. En ole heidän iso fani enkä ole kuunnellut heitä paljon, mutta kun olimme kiertueella yhdessä, näin paljon heidän keikkojaan, ja tajusin, että he ovat neroja ja kirjoittavat erittäin hyviä popkappaleita. He ovat myös erittäin mukavia ihmisiä, ja meillä oli todella hauskaa yhdessä.
Miten omat keikkasi menivät tuolla kiertueella?
– Ne olivat erilaisia päivästä riippuen. Kentin fanit rakastavat Kentiä erittäin paljon eivätkä olleet kovin kiinnostuneita lämmittelijäbändistä. Joskus saimme sen fiiliksen, että ihmiset halusivat meidät pois lavalta. Soitimme noin 25 minuuttia, eli vain muutaman kappaleen. Jokaisella keikalla eturivissä oli ihmisiä hyppimässä ja pitämässä hauskaa ja ymmärsin, että minun piti soittaa heille hyvin eikä välittää ihmisistä takarivissä.
Ennen muusikon uraasi olet tuottanut muita artisteja. Miten päädyit työskentelemään musiikin parissa alun alkaen?
– Aloin kuunnella musiikkia ja ostaa levyjä lapsena. Kun minulle näytettiin ensimmäistä kertaa, miten sämpleri toimii, kiinnostuin heti erilaisista äänistä.
– Minulla oli paljon kavereita, jotka tuottivat ja tekivät omaa musiikkia studioissa, ja aloin hengailla heidän kanssaan ja seurata heitä. Kun olin 15-vuotias, joku pyysi minua mukaan bändiin. Siitä lähtien olen ollut monissa erilaisissa bändeissä ja opetellut soittaa kitaraa, bassoa ja rumpuja. Olen kokeillut monenlaista, mutta nyt olen löytänyt itseni tässä projektissa.
Miksi olet alkanut tehdä sitä musiikkia, jota teet nyt?
– Kaikki mitä olen aiemmin tehnyt, vaikutti siihen, että halusin tehdä elektronista musiikkia. Halusin itse määrätä kaikesta ja olla taistelematta omien ideoitteni puolesta. En ikinä ajatellut asioiden menevän tähän suuntaan ja että Familjenista tulisi näin iso. Nyt teen tätä työkseni, mikä on paras asia. Minun ei enää tarvitse mennä töihin maanantaiaamuisin.
Miksi päätit laulaa ruotsiksi?
– Koska oli haastavaa saada se toimimaan omalla kielelläni. Kun ensimmäistä kertaa ajattelin sitä, pidin itseäni hulluna. Loppuen lopuksi se toimikin hyvin. En usko, että kukaan on tehnyt sitä tämänkaltaisessa musiikissa aiemmin.
 Miksi ajattelit, ettei ruotsiksi laulaminen voisi toimia?
– Laulaminen ruotsiksi ja tällä murteella on suuri tabu. On muutamia artisteja, jotka tekevät tai ovat tehneet niin. Yksi heistä on suuri idolini reggae- ja bluesartisti Peps Persson, joka aloitti 60-luvun lopussa. Lisäksi on muutamia muita, jotka laulavat skånen murteella. Ajattelin, että koska he laulavat sillä, minäkin voin. Nyt minulla ei ole mitään aikomusta vaihtaa kieltä, vaan Familjen säilyy aina ruotsinkielisenä.
– Meillä on nykyään keikkoja ulkomailla ja Skandinavian ulkopuolella, ja monet kyselevät, milloin alan tehdä musiikkia englanniksi ja vastaan aina ”en ikinä”. Tai ehkä joskus joillain toisella nimellä.
Eikö ole outoa laulaa ihmisille, jotka eivät ymmärrä ruotsia?
– Aina keikan alussa se on outoa, mutta parin biisin jälkeen siitä ei enää välitä. Italiassa keväällä oli outoa soittaa, koska siellä on niin erilaista. Italialainen yleisö piti meitä hieman outoina ja ihmetteli mitä teemme.
Levysi julkaistiin myös Australiassa. Miten se on menestynyt siellä?
– Se on myynyt itse asiassa hyvin, mistä olen järkyttynyt. Det snurrar i min skalle –single oli soitetuimpia kappaleita kansallisessa radiossa kuukauden.
Voitit lokakuussa 2007 Rampmusic-kilpailun Ruotsissa. Oliko siitä apua urallesi?
– Julkaisimme voittorahoilla remix-singlen ja teimme videon. Lisäksi palkkasin PR-henkilön, mikä auttaa paljon. Hän sopii haastatteluista oikeiden lehdistön, radion ja television edustajien kanssa.
– Kun kiersimme Kentin kanssa, emme saaneet siihen ollenkaan rahaa, joten käytimme voittorahoja. Ilman sitä olisimme rahattomia, koska olimme poissa kolme kuukautta emmekä tienanneet yhtään rahaa.
Oletko tehnyt jo uusia kappaleita?
– Muutamia on jo valmiina ja joitain soitamme jo livenä. On hyvä kokeilla biisejä livenä ennen kuin ne julkaisee levyllä, koska silloin ymmärtää, mitkä biisit ovat hyviä ja mitkä voi heittää pois.
– En pysty kirjoittamaan uusia biisejä kesäisin, koska ilmat ovat liian hyviä, mutta yritän kuitenkin koko ajan. Olemme soittaneet liikaa, ja vaikka yritämme olla juomatta keikoilla, se on aina samaa. Kun tulen kotiin, on hirveä krapula ja väsyttää. Menee muutama päivä, että pääsen normaaliin tilaan ja sitten täytyy taas lähteä. Tarvitsen useita viikkoja, että pääsen oikeaan säveltämistunnelmaan.
 Onko sinulla vielä visiota toisesta albumista verrattuna ensimmäiseen pitkäsoittoosi?
– Siinä tulee olemaan samanlainen tunnelma, mutta ehkä soundiin tulee pieniä muutoksia. Debyytti oli moniulotteinen ja luulen, että seuraava keskittyy johonkin tiettyyn suuntaan.
Haluatko nimenomaan tehdä erilaisen levyn?
– En tiedä. Silloin en välittänyt, vaan minulla vain oli ne biisit ja julkaisin ne. Päätin esimerkiksi biisijärjestyksenkin metrossa, kun olin menossa masteroimaan levyä. Seuraavalla levyllä haluan ehkä miksata biisejä yhteen ja limittäin.
Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi?
– Haluan tehdä hyvän toisen albumin ja julkaista sen ensi keväänä. Olemme soittaneet melkein liikaa, joten tarvitsemme pitkän tauon.
|
