Live | Metal | Rock | Pop

ONE TASTE: KOAN / Kaakao Records Tulosta Sähköposti
Lähettänyt Kimmo Vainikainen
Luettu 781 kertaa.
  
28.12.2008
One_Taste___Koan.jpg



  
 

Ydinkysymys: Kuinka paljon kehnot laulajat ja lyriikat haittaavat?

Koan on yllättävä ja ristiriitainen pitkäsoitto yllättävältä ja ristiriitaiselta yhtyeeltä.

Raumalaisen One Tasten neljännen levyn maailma on musiikillisesti yhtä hämmentävää seikkailua. Koan tinttaa tärykalvoille toinen toistaan monipuolisempia vaikutteita Intiasta Suomeen ja opisto-jazzista Ultra Brahan. Se kuljettaa läpi progen ja peruspopin.

Koanin vahvinta antia ovat rikas sointimaailma ja kappaleiden sisäiset jipot. Yhdellä kuuntelukerralla levy ei aukea. Koanin yllätykset ymmärtää vain ajan kanssa.

Soittajat osaavat asiansa. Paikoitellen jopa erinomaisesti. Esimerkiksi Sulokutsussa kitaristi Alonzon Heino lisää patmethenymaisella soolollaan kauniin kappaleen tunnelman astetta suloisemmaksi. Svapnan ja Sulokutsun kaltaiset monipolveiset ja tunnelmalliset sävellykset ovat levyn parhainta antia. Valitettavasti laulajat ja lyriikat melkein pilaavat nekin.

Kolmevuotiaan pikkutytön ääni kantaa miesvokalisti Tero Pajusen hönkäilyjä syvemmin. Lähtee Pajusesta tarvittaessa ääntä, mutta siinä vaiheessa kun mies intoutuu kiekumaan, isokin mies lirauttaa säikähdyksestä housuun. Pahin esimerkki on sympaattinen Etsin ihmettä, jota ei ärsyyntymättä montaa kertaa kuuntele. Onneksi Annika Koivulan keskivertoa kauniimpi ääni pelastaa useimmat kappaleet. Kovin kliiniseksi jää hänenkin sanailunsa.

Sanoitukset ovat mitäänsanomattomia ja hapuilevia. Mieleen tulee yläasteikäisen ensimmäiset runot. Ja kun laulajien äänet eivät kanna, jää lyriikoista kovin vähän käteen.

Rikas äänimaailma ja monet vaikutteet ovat elementit, joilla One Taste elää. Koania maiskuteltuaan jää kuitenkin mielikuva, ettei One Taste tunnu tietävän, mitä se haluaa tehdä. Aikuispoppia, 1970-luvun Suomi-progea vai jazz-vaikutteista new age -taidetta?

Aivan kuin Koanilla olisi haluttu kokeille vähän kaikkea kivaa ja jännää. Huilu, jouset ja puhaltimet kertovat perinteisemmästä kokeilevammasta kamasta. Konesoundit ja syntetisaattorit tuovat etäisesti mieleen muun muassa Kemopetrolin. Liika on kuitenkin liikaa. Selkeä linja puuttuu.

Kenties One Tasten olisi pitänyt pysyä debyyttilevynsä tavoin instrumentaaliyhtyeenä. Alonzon Heinon sävellykset ja sovitukset ovat mielenkiintoisia, monisävyisiä ja kauniita. Ne palkitsevat kuuntelijansa kärsivällisyyden erilaisilla ulottuvuuksillaan ja aistikkaalla äänimaailmallaan. Eikä Koan huono levy ole, se on vain hieman liian linjaton ja kehnojen laulajien sekä lyriikoiden runtelema taideteos.

http://www.onetastemusic.com/

Tervehdys, arvon kriitikko.

Ehdotan, että korjaat ainakin muutamia asiavirheitä, joita tekstiisi on eksynyt. (Tyylin siistiminenkään tuskin tekisi pahaa)

Sana 'koan' ei ole englantia sen enempää kuin suomeakaan, hieman itäisempää perua on kyseinen termi.

Ainoallakaan Koan-levyn kappaleella ei ole englanninkielistä nimeä. Sana, joka ei ole sinulle tuttu, ei ole automaattisesti englantia. (ei edes nykyisenä huonon englannin valta-aikana)

Etsin ihmettä -kappaleen parjaamasi vokaaliosuudet eivät ole Pekka Alosen vaan Tero Pajusen laulamia.
Jyrkimmiltä osilta - varsinkin täysin perättömiä väitteitä sisältäessään - kärkevä verbaliikkasi täyttää selkeästi kunnianloukkauksen tunnusmerkit.

Ehdotankin, että editoit pikaisesti tai poistat verkosta kokonaan ko. kirjoitelmasi.

Ystävällisesti,

Matias Kouta

Kirjoittanut: Matias Kouta, - 02/02/2009 - 14:19
 1 
Sivu 1 1 ( 1 kommentia )
©2006 MosCom
Nimi

E-Mail (required)
Your email will not be displayed on the site - only to our administrator

Enter what you see: *
This image contains a scrambled text, it is using a combination of colors, font size, background, angle in order to disallow computer to automate reading. You will have to reproduce it to post on my homepage
tips: hit Reload page before writing a text if you have difficulty reading characters in image