Kent on
pakkoruotsin ryvettämässä Suomessa äärimmäisen suosittu ja yleisesti hyväksytty
yhtye. Ja aivan ansaitusti, sillä kielestään huolimatta heidän musiikkinsa on
modernia pop-musiikkia parhaimmillaan. Ripaus ruotsalaista iskelmää tuskin
haittaa ketään, sillä Kent tiedostaa kansainvälisyytensä ainakin upeilla
sävelmillään ja ajankohtaisilla soundivalinnoillaan. Riksvenskan lausumisesta
kun ei suomalainen tajua yhtään mitään, voisi kieli silti olla ihan yhtä hyvin
myös englantia. Silloin sanoituksista ja oudosti ruotsiksi toimitetuista
välispiikeistäkin ymmärtäisi jotain. Ehkäpä on sentään on meidän etumme, että
osaamme ruotsia edes jonkin verran. Voimme syleillä Kentin musiikkia
taka-ajatuksetta. Kentin Jocke Berg
on lavalla yhtä valovoimainen kuin aina, ja osaa eläytyä kappaleisiin vuoroin
lapsellisen innostuneesti, vuoroin surumielisen ryytyneesti. Tulkitsijana hän
osaa hyvin peittää englanninkielisillä levyillä paljastuneet heikkoutensa ja
tuoda esiin vahvuutensa, joita on onneksi paljon enemmän kuin heikkouksia. Myös
kitaristi Sami Sirviön kauniit, The Edgen hengessä sävelletyt kitaraujellukset
ovat muodostuneet yhtyeen tavaramerkiksi, puhumattakaan rumpali Markus Mustosen
jämerästä tyylistä, jota täydennettiin tuoreimman levyn kappaleiden osalta
konevirvelillä. Liveapuna yhtyeellä oli kosketinsoittaja ja kiertuekitaristi,
ja myös kosketinsoittajan tarttuessa välillä kitaraan, nähtiin lavalla
parhaimmillaan viisi kielisoittajaa.
Kentillä hittejä
riittää. Om Du Var Här, 747 ja Hagnesta Hill -levyn Kungen Är Död saivat
yleisöltä raikuvat aplodit, mutta myös tuoreimman levyn Ingenting ja Berlin
ovat takuuvarmaa, yleisöä villitsevää musiikkia. Harvinaisempaa osastoa
edustivat debyytin kappale Blåjeans ja Stenbrott. Kent soitti myös yhden uuden
kappaleen, joka ei ensi kuulemalta painunut mieleen kovinkaan vahvasti, mutta
kuten niin monta kertaa aikaisemminkin, yhtyeen musiikki sytyttää hitaasti ja
vaatii muutamia kuuntelukertoja avautuakseen.
Aurinkolaseihin
sonnustautuneen Bergin takaa paljastuu jumalainen biisinkirjoittaja. Yhtyeen
musiikki on täynnä brittipopista tuttuja tyylikikkoja, mutta myös täysin
omaperäisiä melodioita ja amerikkalaiselle popille tyypillistä
virtaviivaisuutta. Lähestulkoon siis täydellinen kombinaatio popin toimivimpia
elementtejä, maustettuna skandinaavisella hulluudella. En usko, että Kentiin
voi kyllästyä koskaan.
)+',top='+(screen.availHeight/2-(370/2))+',width='+(878+10)+',height='+(370+75)+'');)
)+',top='+(screen.availHeight/2-(922/2))+',width='+(615+10)+',height='+(922+75)+'');)
)+',top='+(screen.availHeight/2-(922/2))+',width='+(615+10)+',height='+(922+75)+'');)
)+',top='+(screen.availHeight/2-(615/2))+',width='+(922+10)+',height='+(615+75)+'');)
)+',top='+(screen.availHeight/2-(615/2))+',width='+(922+10)+',height='+(615+75)+'');)
)+',top='+(screen.availHeight/2-(608/2))+',width='+(790+10)+',height='+(608+75)+'');)
)+',top='+(screen.availHeight/2-(586/2))+',width='+(809+10)+',height='+(586+75)+'');)
)+',top='+(screen.availHeight/2-(615/2))+',width='+(922+10)+',height='+(615+75)+'');)
