Ydinkysymys: Onko yksi Suomen raskaimmista bändeistä uransa huipulla?
Karhulan isoimmat ja kovimmat jätkät ovat nousseet telaketjumetallinsa kanssa jo siihen pisteeseen, jossa bändiltä ei osaa odottaa kuin huippusuoritusta. Kahdella aikaisemmalla levyllä alkanut nousujohteinen kehitys saavuttaa uusimmalla levyllä pisteen, jossa konesoundit ovat väistyneet lähes kokonaan ronskisti murisevan kitaramaton edestä. Nykyisillään bändi kuulostaa suorastaan helvetillisen raskaalta Entombedilta.
Total Devastationin levyjä aiemmin vaivannut kevyt yksitoikkoisuus on ottanut väistyäkseen Honour the Disorderilla. Jäljellä on aiempaa tiiviimpi ja ytimekkäämpi paketti, joka tarjoilee myös ilahduttavan paljon musiikillisia koukkuja. We Want to Believen bluesvaikutteista Deniedin vastustamattomaan hardcorepoljentoon on yllättävänkin pitkä matka, vaikka bändi kykenee koko levyn ajan kuulostamaan vahvasti itseltään. Bändi esittelee itsestään paljon uusia puolia, ja samaan aikaan näyttäytyy kaltaisilleni pidemmän linjan faneille tuttuna Total Devastationina.
Bändin aiheuttama pörinä ja surina on sen verran ammattitaitoista tavaraa, että yhtyeen on hankala kuvitella tästä enää parantavan. Vaikka tuntuu vahvasti siltä, että musiikki kaipaisi paikoin ripeämpää tempoa osakseen, on yhtye ehdottomasti omimmillaan multaisten kitaroiden murahdellessa sydänpulssia hitaammissa tempoissa.
