Ydinkysymys: Löytyykö surmacoresta vihdoin uusia ulottuvuuksia?
Melkein vuosituhannen ajan surmacoreaan mätkinyt Rytmihäiriö on kulkenut urallaan pitkän matkan. Bändin alkuaikojen raivokkaita musiikillisia purkauksia kuunnellessa ei aivan heti tulisi kuvitelleeksi, että vuonna 2008 yhtye nauttisi varsin suurta suosiota metallimusiikkipiireissä. Suurena salaisuutena pysyy myös uusimman levynsä listamenestys, sillä sijalle 15 ei nousta aivan vahingossa.
Sarvet, sorkat, salatieteet näyttää Rytmihäiriön musiikin vakavan ja huolitellun puolen. Sanoituksia lukiessa esiin nousevat vanhat tutut aiheet, aina henkirikoksista todelliseen juoppohulluuteen. Vaikka sanoituksille onkin helppo naureskella, on tarinoiden pohjalla vakavaa tarinaa suomalaisen yhteiskunnan varjopuolista. Kun sanoitusten synkkä maailma syljetään kuulijan korville aggressiivisen musiikin säestämänä, saa kokonaisuus juuri oikeanlaiset voimasuhteet osakseen.
Biisimateriaaliltaan Sarvet, sorkat, salatieteet on Rytmihäiriötä parhaimmillaan. Avausbiisi Sataa Gambinaa viistää vahvasti Slayerin Raining Bloodin suuntaan, mutta todelliset yllätykset koetaan levyn keskivaiheilla Lupa tappaa humalassa ja Gambina O.D. -kappaleiden muodossa. Biisien kertosäkeiden eeppiset "viikinkikuorot" vievät tunnelmat todella lähelle moonsorrowmaisia ulottuvuuksia. Energinen Sorkat heiluen helvettiin puolestaan lienee, tarttuvine koukkuineen, tuleva keikkaklassikko.
Bändi on onnistunut kursimaan kokoon todella vankan ja iskevän levyn, jonka tiivis
kappalemateriaali toimii selvästi yhtyeen aiempia julkaisuja paremmin. Rytmihäiriön konsepti vaikuttaa kuitenkin sen verran ahtaalta, että aivan loputtomiin bändin viinanhuuruista kohkaustakaan ei jaksa nautiskella. Yhtye alkaakin olla jo siinä pisteessä, että musiikkiin on ilmestyttävä jotain todella uutta, jotta kiinnostus yhtyeen musiikkia kohtaan säilyisi.
www.surmacore.com 
