|
MONOVISIO: JAPANILAISET TURISTIT / Poko |
|
|
Lähettänyt Antti Luukkanen Luettu 771 kertaa.
|
|
28.03.2008 |

    3
Ydinkysymys: Miten nokkela levydebytantti erottuu joukosta?
Monovisio kuuluu niihin esikoisalbumin pyöräyttäneisiin artisteihin, josta ei ole mitään käsitystä ennen kuin levyn avaussoinnut pärähtävät ilmoille. Tällä tavoin välttyy usein haitallisilta ennakkoluuloilta, mutta jää vaille myös jonkinlaista tarttumapintaa tai lähtökohtaa kuuntelukokemuksen purkamiselle. Monovision tapauksessa se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että bändin perimmäiset tarkoitusperät linjanvetojen ja tavoitteiden suhteen jäävät epäselviksi. Japanilaisia turisteja ei suinkaan ole hajanainen kokonaisuus. Jonkinlainen punainen lanka ja kaikkia biisejä yhdistäjä tekijä kuitenkin puuttuu.
Levy alkaa parhaalla mahdollisella tavalla, sillä höperösti nimetty Tupakki piiloon! on albumin paras biisi. Epätavallisen koukeroinen mutta silti tehokas riffittely tarraa mukaansa. Sen perusteella Monovisio olisi helpointa tunkea suomirockin kummajaiset -lokeroon, josta ovat tilapäisesti tai pysyvästi asustaneet muun muassa YUP ja Limonadi Elohopea. Jatkossa mutkat suoristuvat ja sitä myötä yhtyeen jännittävyys lössähtää. Lutuisat hissuttelut ovat periaatteessa ok. Sellainen ei vain erotu joukosta eikä ole hyvinkään toteutettuna kovin kiinnostavaa.
Limonadi Elohopeaan Monovision tulee linkittäneeksi senkin takia, että molemmilla musiikki toimii ja ne ovat/olivat parhaimmillaan omaperäisiä, vienossa omalaatuisuudessaan jotenkin vinksahtaneita lopputuloksen silti olematta kuuntelukelvotonta hassuttelua tai venkoilua. Valitettavasti yhdistäjä tekijä on myös itsevarmuuden puute. Asiat esitettään pikkuisen ujostellen, vähän anteeksipyydellenkin. Tämä erottaa Monovision esimerkiksi YUP:sta ja Absoluuttisesta Nollapisteestä, joita moinen rockin perisynti ei koskaan ole vaivannut. Toisaalta edellämainittujen perinteisimpien suomipop-kaikujen vuoksi bändi laahautuu valtavirtaa ja samalla keskinkertaisuutta kohti.
Joukosta erottuvia kipaleita ovat avausraidan lisäksi vetävä Koti-ikävää ja rakkauslaululta haiskahtava Ilman sinua. Japanilaiset turistit on kelpo pelinavaus, mutta siinä kismittää se, että se olisi voinut vain röyhkeämmällä asenteella olla paljon parempikin. Ensi kerralla - jos sellainen tulee - sitten lisää ääripäitä kehiin. Nämäkin riffit olisi voinut sahata ankarammin tai vetää hiljaiset hetket itku kurkussa. Monovision kotisivut |