|
DIE SO FLUID: NOT EVERYBODY GETS A HAPPY ENDING / Parole |
|
|
Lähettänyt Joni Juutilainen
Luettu 1005 kertaa.
|
|
17.03.2008 |
   4
Ydinkysymys: Kykeneekö lupaavalla debyytillä uransa startannut bändi jatkamaan nousujohteista kehitystään?
On hieman valitettavaa, että brittiläistä Die So Fluidia on vertailtu koko uransa ajan Drainin, Holen ja My Ruinin kaltaisiin keskinkertaisuuksiin. Ainoa syy tähän lienee vahva ja persoonallinen naisvokalisti Grog, jonka väkevästä tulkinnasta löytyy todella pirullinen määrä uskottavuutta ja karismaa. Näyttävän keulakuvan taakaa paljastuu kuitenkin todella hyvä rockbändi, joka näyttää uudella levyllään, että debyytin toimivuus ei ollut sattumaa.
Die So Fluid rakentaa kappaleitaan perinteisen rockmuotin mukaan, lisää pakettiin yksinkertaisia ja äärimmäisen tarttuvia laulumelodioita, ja kaiken hyvän päälle täräyttää koko paketin ulos massiivisten kitaravallien säestyksellä. Bändi ei ole lähtenyt kehittelemään mitään uutta ja turhan poikkeuksellista, vaan iskee perusasiat pöytään rautaisella ammattitaidolla ja varmuudella. Levyn järisyttävimmistä hetkistä on mainittava, slaavilaista melankoliaa pursuileva Vorvolaka, joka on kiistämättä bändin tähänastisen uran hienoin kappale. Toimiva singlejulkaisu Existential Baby, ja hienolla tunnelmalla siunattu Happy Hallowe'en ansaitsevat myös erityismaininnan.
Not Everybody Gets A Happy Ending on todella onnistunut kokonaisuus, joka tuntuu vain paranevan kuuntelukertojen myötä. Levystä puhuttaessa olisi helppoa heittää tiskiin kaikki rockjournalismin kuluneimmat kliseet, sillä paketti on juuri sitä itseään; klassisen hyvä rocklevy, jolla kliseisyys ja nostalgia lyövät hymyssä suin kättä tuoreen energisyyden kanssa.
|