 ”Chisu on 25-vuotias helsinkiläinen, joka nuoresta iästään huolimatta on ollut monessa mukana....Chisun, joka säveltää, sanoittaa, sovittaa, tuottaa ja miksaa kaikki kappaleensa itse...”. Näin kuvailee levy-yhtiö tuoretta kiinnitystään, jonka säveltäjän ura lähti käyntiin Tampereen Särkänniemen kummitusjunan musiikista. Mutta miten on tultu tähän päivään, ja miltä näyttää mieluiten kotioloissa musiikkinsa säveltävän artistin mielenmaisema? Vertigo kysyi Chisulta täsmentäviä kysymyksiä lehdistötiedotteiden kliseisiin.
Chisua on kutsuttu suomalaisessa mediassa ”vuoden alun yllättäjäksi”. Ehkä merkittävin syy tähän on ensimmäinen singlesi Mun koti ei oo täällä, joka tuli ison yleisön tietoisuuteen Sooloilua-elokuvan tunnussävelmänä. Se kohosi myös Suomen virallisen latauslistan kärkeen. Jos palataan ajassa taaksepäin, mitkä ovat olleet tämän kausaalisuhteen aikaisemmat ”syyt”?
– On tosi vaikea luetella syitä, miksi näin tapahtui. Ihan yllätys oli kaikille, että näin suureksi kasvoi biisin suosio. Luulen kuitenkin, että se johtuu pitkälti siitä, että laulun sanoihin on helppo samastua. Moni elää elämää, joka ei ei ole sellaista, mitä sen haluaisi olevan.
Minkälaiseksi toivoisit ”seurauksien” olevan helmikuun 27. päivän jälkeen, kun ensimmäinen soololevysi Alkovi ilmestyy?
– Toivoisin näkeväni enemmän ihmisiä keikoilla. Ja myöskin ottavan selvää myös muista levyn biiseistä. ”Mun koti ei oo täällä” on vain yksi biisi levyltä, eikä missään tapauksessa edusta levyn koko kirjoa.
Virallisen promoamisen juoksupoikina toimivat muun muassa Helsinki Music Companysta tutut tähtitehtailijat Asko Kallonen ja Carla Ahonius. Miten alunperin olet päätynyt HMCn talliin, joka tunnetaan suomalaisten etulinjan artistien komppaniana?
– Jos olisin oma sihteerini, minulla ei olisi juurikaan aikaa tehdä musiikkia. Lähetin HMC:lle demolevyn kustannussopimus mielessäni. Asko Kallonen otti yhteyttä ja kysyi, miksen itse esitä tekemääni materiaalia.
Yleensä ihmiset tarvitsevat aikaa kypsytelläkseen omaan elämäänsä liittyvien tärkeiden päätösten tekoa. Olet aikaisemmin tehnyt biisejä muun muassa Kristiina Braskille ja Antti Tuiskulle. Missä vaiheessa tiedostit, että olet valmis soolouralle, ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet tähän kulminoitumaan?
– Olen aina halunnut tehdä oman levyn, mutta siinä vaiheessa, kun löysin oikean tuotantotavan, palaset loksahtivat. Ei niinkään mikään yksittäinen biisi.
Millainen prosessi Alkovin työstäminen oli? Liittyykö nimi Alkovi muuten kotistudioosi, jossa sävellät suurimman osan biiseistä?
– Pitkä ja haastava prosessi. Työstin sen muutamia laulunauhoituksia lukuun ottamatta kotonani, alkovissa. Ja levyn nimi tulee juurikin siitä.
 Säveltäjän työhän saattaa olla joskus yksinäistä, vaikka siihen liittyy myös se sosiaalinen puolensa. Onko sinulle oma koti juuri se paras paikka työskentelyyn? Kuinka esimerkiksi vältät tilanteen, jolloin tuntee olevansa täysin kuuro omalle sävellykselle (kuten kirjoittajat tekstillensä)? Useinhan näin käy, kun viettää paljon aikaa yksin työnsä kanssa.
– Oma koti on kyllä paras. Siellä voin keskittyä parhaiten. Jos kuurous yllättää, pidän biisistä breikkiä ja palaan siihen myöhemmin.
Soitat elektronista poppia, ja teet musiikkia paljon tietokoneella. Ottaako Chisu tulevaisuudessa nenän irti ruudusta ja levyttää bändin kanssa, keikoillahan on mukana kahdet koskettimet ja rummut? Mitä kautta juuri Emilia Takayama, Joakim Backman ja Jari Salminen ovat päätyneet soittamaan kanssasi?
– Voi olla... Joakim on vanha ystäväni ja Emilia tuli hänen kauttaan. Jari Salminen on taas tuttuni lukiosta ja hän oli tuuramassa kerran Joakimia ja jäikin sitten toiseksi rumpaliksi lopulliseen kokoonpanoon.
Miltä tuntuu astua takarivistä yleisön eteen? Nautitko esiintymisestä? Jussi-gaalan esitys tuli nauhalta, mutta esityksellisesti se oli monelle kuuntelijalle piristys.
– On mahtava saada itse esittää omia biisejä ja olla yleisöön niin läheisessä kontaktissa. Jussi-Gaalassa meitä pyydettiin soittamaan playbackina miksaussyistä. Ei ollut suinkaan bändin päätös.
Onko vielä tässä vaiheessa omaa soolouraa vaikea suhtautua kuuntelijoiden ”Chisuttamiseen”? Nuorille faniuskollisuus on aika tavallista, mutta millaisena näet itsesi esikuvana ja millaisia piirteitä omilla esikuvillasi on? Olet nimennyt monien muiden ohella vahvat persoonat, Björkin ja Bob Dylanin esikuviksesi.
– Omat esikuvani tekevät ennen kaikkea hienoa musiikkia. Persoonallisuus merkkaa tietysti, muttei ole pääasia. Olen päättänyt olla oma itseni. En leiki täydellistä, enkä pelkää muiden tuomioita valinnoistani, olenhan ihminen siinä missä muutkin.
Olet jo kokenut musiikin ammattilainen säveltämisen suhteen. Onko musiikinteko vielä sinulle tutkimusmatkailua vai oletko kertaakaan ehtinyt leipääntyä työhösi?
– Tutkimusmatkailua. Ja niin sen haluan pitääkin. Yritän löytää niin erilaisia ja mielenkiintoisia projekteja, ettei edes pysty leipääntymään.
 Oletko joutunut perustelemaan pätevyyttäsi monesti vanhemmille musiikki-ihmisille?
– En ole. Kyllä aina materiaali kertoo, missä mennään. Puhujia ja selittelijöitä riittää aina.
Mielikuvaksi musiikistasi piirtyy sateinen kaupunki. Onko Chisun mielenmaisema juuri Helsinki? Millainen on sinun Helsinkisi?
– Helsinki on aina ollut lähellä sydäntäni, onhan se kotikaupunkini. Helsinki on mielestäni kauneimmillaan kesällä, auringossa. Meri on myös suuri osa kaupunkia. Minulla on monta lempipaikkaa ja fiilistä täältä, koska olen asunut eri puolilla kaupunkia.
Jos mietit menneisyyttäsi nyt, miltä se näyttää, ja mitä tulevaisuuden suunnitelmiisi kuuluu?
–Musiikki on ohjaillut minua kaikissa elämäni valinnoissa. Ja todennäköisesti se tekee sen myös tulevaisuudessa. Kesä ja syksy ollaan keikoilla, ja tämän kevään teen levyä uudelle ihanalle naisartistille, Kristiina Wheelerille.
www.myspace.com/chisumusic
|
