 Vuosituhannen alusta asti musiikkiaan hionut Major Label sai muutaman EP:n jälkeen debyyttinsä valmiiksi. Arto Tuunelan luotsaama
bändi onkin kiertänyt levynjulkaisun jälkeen Suomea ahkerasti ja
suunnittelee jo innokkaasti tulevia koitoksia.
Olette laittaneet bändinne pystyyn vuonna 2000 ja erään haastattelun
mukaan saitte homman kunnolla käyntiin pari vuotta sitten, rumpalin
löydyttyä. Oliko se nimenomaan rumpalin löytymisestä kiinni, vaikka sinähän teet kuitenkin ainakin
levynkansien mukaan teidän biisit?
- Ei se tietenkään ollut pelkästään siitä kiinni. Halusimme Teron
kanssa tehdä tosissaan ja saada sellaisen rumpalin, joka myös tekee
tosissaan. Vasta kun Ilari tuli soittamaan, saimme soittajan joka tietää miten meidän musiikkia pitää soittaa. Myös motivaatio ja
henkilökemiat ovat kohdallaan.
Miksi juuri sinä teet kappaleenne, ja millainen rooli rumpali Ilari Kivelällä ja basisti Tero Saranperällä on Major Labelissa?
- Olen tykännyt tehdä biisejä ja tekisin niitä joka tapauksessa. Se on
ollut luonnollinen tie, eikä sitä ole sovittu. Heillä on sensorin rooli
eikä heitä ole pelottanut sanoa, jos tuon paskaa treeneihin. Meillä ei
hirveästi kainostella, vaan auotaan suoraan päätä toisillemme, ja
naamasta näkee jos ei toimi. Muutama biisi on kyllä lähtenyt
jamipohjalta, ja katsotaan tulevaisuudessa, tapahtuuko eri tavalla.
Sovituspuoli totta kai tapahtuu soittamalla. Pahimmillaan studiossa
sävelletään ja sovitetaan, mikä on hauskaakin. Esimerkiksi sanoja
saatamme tehdä, kun pitäisi jo miksata. Toimimme kaaosmaisesti ja
intuitiolla.
Kuinka paljon biisejä sitten syntyi studiossa viime hetkellä?
- Ei paljon, mutta jonkun verran sovitimme. Yhdessä biisissä oli vain
soinnut ja rumpukomppi, ja studiossa siitä tehtiin biisi. Se on itse
asiassa meidän seuraava sinkku ja teemme siitä musiikkivideon
alkuvuonna. Kun menee kalliiseen studioon, ei tietenkään ole suotavaa,
ettei ole kaikki valmiina. Mutta jos suunnittelee läpikotaisin, saattaa
tulla pureskeltu maku. Rockissa spontaanius on tärkeää, koska pitäisi
olla kyse improvisaatiosta. Nykyään on niin paljon formaattityyppistä
musiikkia, mistä haluan sanoutua irti.
Musiikissanne on mielestäni kontrastit suuressa osassa eli kappaleissa on laaja skaala eri tunnelmia. Mistä saat inspiraation näin monipuoliseen musiikkiin?
- Se on luonnekysymys, ja kontrastit tulevat luonnostaan. Myös
se vaikuttaa, että kuuntelemme kaikki monenlaista musiikkia ja olemme häröilijöitä siinä mielessä, että pitää saada soittaa iisiä ja
täysiä. En halua yhdessä biisissä soittaa vain yhtä asiaa. Jotta
mielenkiinto pysyy, sävyjä pitäisi olla vielä enemmän. Molemmat
ääripäät ovat vielä haussa.
Missä vaiheessa kappaletta tehdessä tietää, että siitä tulee hyvä ja se kannattaa viedä loppuun?
- Heti kun sitä soittaa ensimmäisen kerran treenikämpällä
raakilemaisessa muodossa. Jos ei kosketa, ei kannata jatkaa. Noin
sydämen kohdalla tuntuu, kun toimii. On poikkeuksia ja välillä pitää
tehdä töitä, vaikka tuntuu, ettei toimikaan. Meillä on kyse tunteesta,
koska emme soita taidolla.
Mikä on mielestäsi teidän musiikissanne se elementti, joka tekee siitä juuri teidän eikä kenenkään muun kuuloista?
- Musiikissamme on jotain sellaista naiivia otetta, ettemme yritä
hienostella emmekä tehdä sellaista, josta voisi oivaltaa jotain
sofistikoitunutta. Tietty alkukantainen tunnelma, joka välitetään
välillä aggressiivisesti mutta rujon kauniisti, ja jonkunlainen
surrealismi. Kun esitämme biisin, sanoituksia ei voi tulkita samalla
tavalla kuin Lauri Tähkää tai Eppu Normaalia, vaan ne pitää kokea
abstraktilla tasolla.
Miltä esimerkiksi runsaat Deftones-vertailut tuntuvat?
- Olemme toki ottaneet vaikutteita, koska se oli kova juttu teininä. Ei
kuulu meille, mutta ehkä on liikaa niputettu siihen lokeroon, sillä
olemme pirteämpää ja rockimpaa. Meidän musiikista ei pitäisi masentua,
emmekä tee itsesäälimusiikkia kuten he monesti. Haluan luoda joskin
kaihoisaa, mutta positiivista tunnelmaa. Siitä ei oikein voi päästä
paremmaksi, kun keikan aikana näin joidenkin suutelevan. Tuntuu että
liian helppoa verrata siihen, kun kaikki tuntevat sen ja kun yksi
kirjoittaa, kaikki tekevät niin. Tiettyyn pisteeseen asti vertaaminen
on cool, mutta vähän jo ärsyttää. Mutta pienenä bändinä olemme
otettuja, että joku haluaa kirjoittaa meistä.
 Debyyttinne on vahva ensimmäiseksi levyksi ja ottaen huomioon, että
olette soittaneet vasta muutaman vuoden yhdessä. Oletteko itse
tyytyväisiä levyynne?
- Olemme hyvinkin tyytyväisiä. Tietenkään koskaan emme ole täysin
tyydytettyjä. Minun on vaikeampaa kuunnella kuin Teron ja Ilarin, koska
olen säveltänyt kappaleet ja kannoin pääasiallisen vastuun teknisestä
puolesta, vaikka tuotimmekin yhdessä. Paljon olemme saaneet kiitosta, eikä
soundipolitiikasta ole tullut moitteita. Koska on ensimmäinen levy,
siitä pitää päästä eteenpäin. Jokainen bändi toivoo tietenkin, että
ensimmäinen levy myisi miljoonia, mutta se on osoittautunut hankalaksi.
Levy ei avaudu ensimmäisellä kuulemalla. Emme arvota sen mukaan, mitä
ihmiset tykkäävät. Kiva soittaa keikoilla ja livesoittoa varten tehty.
Olinkin seuraavaksi kysymässä tuosta vaikeasta avautumisesta.
Minunkaan mielestäni levystä ei saa kunnolla otetta ensimmäisillä
kuuntelukerroilla eli se tarvitsee aikaa avautuakseen kuulijalle. Onko
tämä mielestäsi hyvä vai huono asia?
- Molemmat tietysti. Sehän on selvää, että jos se olisi helpompi ja
kuulostaisi heti erittäin hyvältä, levy olisi suositumpi. Emme
tarkoituksella halua olla vaikeita. Itsellekin kaikki rakkaat levyt
ovat sellaisia, joita on aluksi inhonnut. Jotta voi tulla rakkaaksi,
pitää kuulijat voittaa puolelleen. Levymyynnin ja markkinoinnin
kannalta olisi helpompi, jos tekisimme musiikkia toisin, mutta ei voi
miettiä niin. Toivoisi että olisi paljon jengiä, jotka tykkäävät
fiilistellä. Tämä on kivisempi ja pitempi polku meille, mutta kyllä me
saamme ihmiset vokoteltua, kun teemme lisää biisejä. Loppuen lopuksi on
hyvä asia ja antaa pidemmän iän levylle.
Levy on saanut ainakin kriitikoilta paljon kehuja. Oletko tyytyväinen levyn saamaan vastaanottoon?
- Kehut on kiva ottaa vastaan, vaikka kritiikkiäkin kestetään. On ehkä
sellainen olo, että pitäisi olla helvetin tuotteistettu. Tehdä
järjettömän yksinkertainen imago bändille, että ihmiset huomaisivat.
Mutta me olemme herkkäuskoisia tyyppejä, että jos tekee hyvää
musiikkia, se riittää. Saimme ensimmäiselle sinkulle radiosoittoa, ja
monet tahot ovat sanoneet paljon hyvää, mikä on hieno asia. Sääli että
kaupat ottavat nykyään vain massiivisesti myyviä levyjä. Mutta ei ole
kuin kolme kuukautta siitä, kun levy on ilmestynyt. Emme odottaneet,
että lävähdettäisiin heti kaikkien tietoisuuteen. Oli selvää, että
pitää lyödä päätä seinään jonkun aikaa, että menee läpi.
Millaisia toiveita sinulla on bändisi menestymisestä?
- Ei kannata asettaa toiveita liian korkealle, koska tulee paineita,
mutta korkealle kuitenkin. Kaikki haluaisivat mainetta, mutta emme ole
enää 15-vuotiaita, jolloin toiveet olivat eri luokkaa. Ensimmäinen
tavoite on se, että jossain vaiheessa saadaan Tavastia täyteen. Ei
mulla ole harhakuvitelmia siitä, ettemmekö olisi hyvä bändi. Eri asia
on, kuka sen huomaa. Isot keikat ja kiertueet sekä levyn tekeminen ovat
kaikkea, mitä haluamme lisää. Olisi kiva, jos siinä ohessa myymme
levyjä. Meidän tavoitteemme ovat kuitenkin enemmän taiteellisia. Se ei
ole edes tavoite, että voisimme lopettaa päivätyöt. Meillä on
vuorikiipeilijän valloittaja-asennetta, ja tähtäämme totta kai
mahdollisimman pitkälle. Emme vain ole vähän kokeilemassa mitä
tapahtuu.
Olet muun muassa tuottanut ja äänittänyt Damn Seagullsin uusimman
albumin. Miten oman levyn tekeminen eroaa muiden bändien kanssa
työskentelystä?
- Verenpaine pysyy helposti aisoissa. Kun tuottaa omaa levyä, on monta
rautaa tulessa ja lankoja käsissä, jolloin tulee paineita, mutta muiden
kanssa tekee vain yhtä duunia. Oman kanssa joutuu jakautumaan kahdeksi
ja kanssakäymään itsensä kanssa. Tuottajan pitää pystyä
kyseenalaistamaan ja kritisoimaan. Kun joutuu tekemään itsensä kanssa,
tulee helposti sokeaksi, ja tasapainoilu on välillä hankalaa. Minulla
on kuitenkin vahva itseluottamus, kun teen omaa musiikkia.
 Oletteko jo miettineet, haluatteko seuraavalle levylle ulkopuolisen tuottajan?
- Enpä osaa sanoa. Luulen, että saatamme tehdä itse, mutta ei ole
poissuljettua, että joku muu olisi mukana. Pitää tarkkaan miettiä,
kenellä olisi oikea näkemys meidän musiikkiin. En halua olla despootti,
joten ei ole poissuljettua. Usein kun tietää mitä tekee ja tekee
intohimolla, eri näkemykset johtavat hyvään lopputulokseen.
En ole päässyt näkemään teitä vielä livenä. Millainen Major Label on lavalla?
- Hikisiä läpikotaisin, koska meillä on vahva fyysinen lataus. Luulen,
että energisyys ja aggressiivisuus välittyvät. Jotkut haluavat tehdä
kuten levyllä ja pyrkiä teknisesti hyvään livesuoritukseen, ja toiset
haluavat näyttää hyvältä. Emme ole kumpiakaan. Ei paljon koreilla ja
pyrimme saamaan oikean fiiliksen päälle. Pyrimme soittamaan kovaa,
aggressiivisesti ja tunteella, ja kappaleet ovat roisimpia kuin
levyllä. Missään nimessä livessä ei tarvitse toisintaa levyn soundia.
Fiiliksen mukaan menee myös, ja livelle kannattaa jättää jonkun verran
tilaa elää. Toivottavasti keikkamme ovat myös yllätyksellisiä. Kun
olemme syksyllä soittaneet, olemme esitelleet itseämme ensimmäistä
kertaa. Varmaan meno muuttuu, kun teemme enemmän keikkoja. On kyse
vuorovaikutuksesta, jonka pitää lähteä bändistä eikä odotella ihmisten
hurmosta. Tavoitteenamme on täysin estoton hurmos.
Onko teillä suunnitelmia ulkomaiden suuntaan?
- On mutta en viitsi puhua niistä sen enempää, koska ne ovat
alkuvaiheessa. Ei ole sen kummempaa syytä pysyä Suomessa. Musiikki ja
media -tapahtumassa pyydettiin soittamaan Kanadaan, mutta emme
lähde, koska on riskaabelia lähteä soittamaan yksi pistokeikka
jonnekin. Soitamme englanninkielellä, mikä jo kertoo, ettemme ole
suuntautuneet pelkästään Suomeen.
Oletteko jo tehneet uutta materiaalia, ja miltä vuosi 2008 näyttää bändillänne?
- Tarkoituksena on keikkailla, ja toivon, että saamme tehdä festareita.
Toivottavasti myös levyntekoa, sillä materiaalia on ideatasolla ja on
kova into alkaa luoda nahkaa. Alkuvuodesta alamme työstää. Paljon on
suunnitelmia, ja saa nähdä, mitkä konkretisoituvat. Aktiivisia tulemme
olemaan joka tapauksessa.
Kuvat: Päiviö Omwami
Yhtyeen kotisivut
|
