 On tullut aika astua teloituskomppanian eteen. Sotajumalan toinen pitkäsoitto marssittaa immeiset kuopan reunalle tutisemaan ja tasarivissä annosteltu niskalaukaus on taatusti tappava. Selkokielellä ilmaistuna tämä tarkoittaa kotimaisen death metallin väkevää esiinmarssia, joka pieksee valtaosan kilpailusta vaikka varmistimet päällä.
Sotajumala sai alkunsa vuonna 1998, kun basisti T. Oksala ja kitaristi K. Orbinski päättivät perustaa death metallia Floridalaisittain soittavan bändin. Sanoitukset on ammennettu samalta alueelta jo alusta asti. Sodan kauhuista, historiasta ja taistelukentän tapahtumista kertovat tarinat pohjaavat pääasiassa fiktioon, eikä niitä pidä ottaa minkäänlaisena poliittisena kannanottona. Death metal on rankkaa musiikkia ja sota on rankka aihe, joten aihevalinta osui niin sanotusti nappiin.
Neljä kappaletta sisältäneet pikkulevyt Sotajumala ja Panssarikolonna ampuivat vuosituhannen alussa ensimmäiset laukaukset. Täyslaidallinen seurasi vuonna 2004 julkaistun Death Metal Finland –pitkäsoiton merkeissä ja asema kotimaisen kuolometallin huipulla oli taattu. Miehistönvaihdoksista kärsineen yhtyeen seuraava julkaisu oli parisen vuotta sitten julkaistu split-single Torture Killerin kanssa, mutta tämän jälkeen koitti hiljaisuus. Uusia kappaleita kypsyteltiin kuitenkin jatkuvasti ja nyt pamahtaa taas. Teloitus sisältää kahdeksan uunituoretta kappaletta ja on ilo todeta, että parannusta on tapahtunut käytännössä jokaisella osa-alueella. Sanoituksista päävastuun kantava laulaja Myyni Luukkainen, olepa hyvä.
– Kyllähän tässä aikaa on vierähtänyt, pääosin keikkaillessa ja uutta materiaalia kirjoittaessa. Studioaikakin siirrettiin eteenpäin, koska ei haluttu lähteä nauhoittamaan ennen kuin kaikki on viimeisen päälle valmista. Ei olisi ollut mitään järkeä nauhoittaa levyä, jonka materiaali on juosten kusemalla tehty. Itse tekoprosessi oli ainakin omalta kohdaltani melko pitkästyttävä, kun pikku yksityiskohtia hiottiin pilkuntarkasti, mutta lopputulosta katsellessa voi todeta, että mikään ei ollut turhaa.
No eipä varmasti. Teloitus on väkevästi soitettu ja tuotettu kiekko, joka eroaa Death Metal Finlandista monellakin tavalla. Kappaleet ovat keskimääräisesti pidempiä, ne ovat dynaamisempia, pitkäjänteisimpiä ja yksinkertaisesti mielenkiintoisempia. Kokonaistunnelma on uhkaavampi, raskaampi ja tekisipä mieleni sanoa, että miehekkäämpi.
– Koitettiin saada tasavahvaa materiaalia läpi levyn ja omasta mielestäni onnistuttiin aika perkeleen hyvin. Yritimme myös saada biiseihin selkeämmät rakenteet niin, että jo ensimmäisellä kerralla kuulijalle jäisi jotain mieleen. Sävellyksistähän vastaavat bändin musikaalisesti lahjakkaat jäsenet, eli Tomi (Tomi Otsala – basso), Kose (Kosti Orbinski – kitara) ja Pete (Pete Lapio – kitara). Rumpalihan vaan huitoo ja kasvattaa partaa, joten Timosta (Timo Häkkinen – rummut) ei hyötyä säveltämisessä ollut. Minä taasen tykkään juopotella, koska ihmisen pitää tehdä sellaisia asioita, missä se on hyvä. En siis nähnyt tarpeelliseksi ottaa kitaraa käteen, koska tekijämiehet olivat homman jo aloittaneet. Sovitusprosessiin taasen osallistui koko bändi yhteisvoimin, vaihtelevalla menestyksellä… Pääosin kumminkin sovussa ja toimivan lopputuloksen saavuttaneena.
– Levyn nauhoituksetkaan eivät voineet mennä, kuin loistavasti, kun nuppia oli vääntämässä Vaasan oma Nalle Puh, Hansu eli Koiviston Sami. Kuten edellisestä nauhoituskerrasta huomattiin, niin yhteistyö sujui saumattomasti – sooloja lukuun ottamatta. Täten päädyttiin taas Vaasaan juomaa viinaa ja syömään kiinalaisessa ravintolassa. Saatiinhan me siinä samalla levykin nauhoitettua viikon etuajassa, mikä osoittaa sen, että viinan juominen kannattaa, kiinalaisesta saa hyvää ruokaa ja myös erinomaista paikallista olutta.
Singlejulkaisuna levyltä irrotettiin kappale nimeltä Kuolinjulistus, josta on tehty myös video. Sinkun kakkospaikalta löytyy vetäisy nimeltä Estrangulados, joka sisältää Kataplexian Rodrigon vokaalit ja sanoitukset. Kertoisitko tästä hieman lisää?
– Rodrigolla ja pojilla oli projekti, mikä sitten kuivui kasaan aikatauluongelmien takia. Tästä jäi kumminkin muutama huikea ralli, niin mietittiin, että tehdäänpä yks ralli Brujeriaa. Rodrigo kun on vanha kamu, niin ihan messissähän se oli. Perkeleen hyvä ralli ja erilainen verrattuna normaaliin kamaamme. Loistosuoritus studiossa, loisto äijä ja loisto meininki!
 Entäpä Teloituksen kansikuva, joka sisältää yksinkertaisen tyylikkään siluetin selin seisovasta miehestä. Tämä ei jätä juuri tulkinnanvaraa. Luotihan siinä taitaa kaveria odottaa?
– No jos levyn nimi on Teloitus, niin mitäs muutakaan siinä haettaisiin takaa? Ja kuten levyn materiaalista saattaa huomata, niin eihän siinä lauleta sateessa meikkaavista pojista tai amerikkalaisista homo-vampyyreistä.
No eipä kyllä. Sotajumalan sanoitukset ovat käsitelleet sotaa ja sen kauheuksia alusta asti. Eräissä vähemmän älykkäissä piireissä tämä on saatettu tulkita suoranaiseksi fasismiksi tai natsismiksi. Tämä on kuitenkin hyvin kaukana totuudesta, eikä bändi itsekään jaksa aihetta enää vatvoa.
– Syytöksiä ja ennakkoluuloja on tullut niin riittämiin, etten jaksa tähän aihepiiriin enää kuluttaa energiaa. Emme ole poliittinen bändi. Sen tulisi kattaa kaikki epäilyt/syytökset/typeryydet.
Asia on harvinaisen selvä. Vaan kertoisitko Teloituksen sisällöstä hieman enemmän, riittääkö sodasta ammennettavaa vielä pitkälle tulevaisuuteen? Levyn päättävä biisikolmikko Oikeutus, Kidutus, Teloitus, vaikuttaa myös varsin mielenkiintoiselta. Onko kyseessä peräti trilogia?
– Jos bändin nimi on Sotajumala, niin eihän tuota aihepiiriä karkuun pääse, vaikka olisi spiidipöllyinen Ben Johnson. Mutta eivät kaikki uudenkaan levyn sanat suoranaisesti sodasta kerro, sillä myös sen ympäriltä pysyy ammentamaan herkullisia tarinoita ja tapahtumia. Esittelyssä on mm. sarjamurhaaja ja kirkonmies… Nuo kolme viimeistä biisiä eivät ole tarkoituksellinen trilogia, mutta voi ne niinkin ottaa, sillä yhteydessähän ne ovat. Tapahtumaketju, mikä johtaa – yllätys yllätys – teloitukseen.
Kuka muuten on tämä herra Järvinen, joka vastaa kahden kappaleen sanoituksista?
– Järvisen Sami on ollut apunamme jo pidemmän aikaa – myös rumpupatterin takana. Joillakin ihmisillä pysyy kynä kädessä paremmin, kuin toisilla, joten hän on lahjonut meitä myös niillä avuilla. Samihan on tunnettu myös sellaisesta rytmiorkesterista, kuin Alghazanth, jossa hän myös loistaa kirjoituslahjoillaan. Sami vastaa myös uuden levymme englanninkielenkäännöksistä. Terveisiä Maitovalaalle!
Miltä ajatus konseptilevyn luomisesta tuntuisi, olisiko mahdollista kirjoittaa koko levy esimerkiksi jonkinlaisen tehtävän ympärille? Koulutus, käskynjako, mobilisaatio, hyökkäys, oikeutuksen miettiminen, taka-isku, kauheudet, tehtävän onnistuminen/epäonnistuminen? Jos tarinasta tulisi hyvä, niin bonuksena sen voisi myydä vaikkapa elokuvakäsikirjoitukseksi, heh heh.
– Eihän se mahdotonta olisi, mutta ei taida rahkeet vielä tuollaiseen riittää, että pysyisi mielenkiinto yllä alusta loppuun. Jätetään nuo Band of Brotherssit ja Saving Private Ryanit tuonne rapakon toiselle puolelle ja soitetaan myö sitä death metallia..
Entäpä jos katsellaan uraanne taaksepäin, niin mitä ajattelet Sotajumalan ensimmäisistä julkaisuista ja kuinka ne vertautuvat mielestäsi uuteen materiaaliinne?
– Itse kun en ole vanhemmilla julkaisuilla mukana, niin pystyn puolueettomasti sanomaan, että kyllähän Sotajumala jo silloin potki perseelle ja lujaa. Eli kyllä pojat jo silloin tiesi, miten sitä death metallia pitää tehdä. Death Metal Finland on loistava döödis levy. Sieltä löytyy vitusti kovia ralleja, kuten Meidän Maa, Elämän Vihollinen, Kuolleet ja totta kai Pommitus. Ainakin omasta mielestäni eroa uuteen levyyn on aika roimasti. Uudella levyllä on selkeämmät rakenteet, tasapainoisemmat rallit, paremmat soolot ja kehittyneempi soittotaito, joten uudistumista on ainakin tapahtunut. Toiset saattavat olla uudistumista vastaan, mutta en näe mitään järkeä tehdä samaa levyä uudestaan.
Kuinka avoimien mielin loppujen lopuksi säveltämiseen suhtaudutte, eli kuinka laajalta skaalalta voisitte vaikutteita ja ideoita musiikkiinne laittaa? Missä vaiheessa iskevät rajoitukset päälle, että eihän me tämmöistä voida tehdä?
– No death metalliahan tässä tehdään, niin jätetään ne radikaaleimmat kokeilut muille bändeille. Totta kai kehittymistä pitää tapahtua, ettei käy niin kuin esimerkiksi Soilworkille, joka on tehnyt samaa biisiä jo useamman levyn. Mutta onhan se toisaalta niin, että kyllähän jokaisesta riffistä saadaan döödistä, kun siihen isketään ilkeä harmonia, tuplat ja urpo taustalle mörisemään.
LAUTEILLA TAPAHTUU
Sanoitte ensimmäisen julkaisunne aikaan, että Sotajumala on ja tulee aina olemaan pääasiassa livebändi. Tuosta on nyt kuutisen vuotta, vaan onko mikään muuttunut? Kuinka tärkeää livenä soittaminen teille on ja pääsettekö mielestäsi parhaiten esille juuri livetilanteessa? Entäpä onko studiotyöskentely muuttunut taitojen ja budjetin karttuessa vuosien varrella yhtään läheisemmäksi?
– Kyllä juuri live-tilanne on se, missä saa aidon kosketuksen kuulijoihin, eli pyrimme soittamaan livenä aina kuin mahdollista. Itse kun en tykkää olla juuri ollenkaan studiossa, niin keikkatilanteet ovat tämän hommat parasta antia! Ilmaista viinaa, pääsee huutamaan yleisön eteen ja ilmasta viinaa. No onhan ne studio-hommat aika pro-hommia noilla soittajilla kun on omat rumputeknikot ja mitä lie, eli kaipa ne sitten tykkää siitä hommasta. Ja hyvältähän se musiikin-perkele kuulostaa!
Jatkona edelliseen, millaista livesettiä tulette tulevilla keikoillanne vetämään ja millaista menoa keltanokka voi keikoiltanne esimerkiksi Nilen lämppärinä odottaa?
– Keikoilla tullaan antamaan täysilaidallinen puhdasta death metallia turpaan vedolla ryyditettynä. Lavalle ei mennä pyytelemään anteeksi ja sen saat huomata. Joka keikkasetti tullaan kasamaan siten, että jokainen julkaisu olisi edustettuna edes yhden kappaleen verran.
Bändin livekunto kannattaa varmasti katsastaa jo sekin takia, että miehistö on pysynyt kasassa jo useamman vuoden. Yhteispeli lauteilla on varmasti tiukkaa ja ”uusista” jäsenistä sekä Luukkainen että rumpali Häkkinen ovat istuneet joukkoon mainiosti. Edellinen on ottanut murhaavien vokaalien ohella paljon sanoitusvastuuta ja jälkimmäinen on tarjoillut nopean rumputulensa ohella myös studioapua.
– Kolme vuotta tässä on nyt yhdessä rähmitty ja materiaali vain tiukkenee, eli ei tässä nyt hommat ihan viturallaan ole. Minä vastaan sanoista pääosin, koska minähän niitä huudan, ja olen muiden avustuksella saanut kasaan ainakin itseäni tyydyttävät lyriikat. Timo oli tosiaan avustava äänittäjä, koska Hansu kävi saksanmaalla ostamassa meille bratwurstia.
Toivottavasti makkarat maistuivat. Tulevaisuus näyttäisi tässä vaiheessa kuitenkin aika hyvältä, vai kuinka? Onko plakkariin kertynyt uusia biisejä kenties jo nyt ja miltä lähitulevaisuus muuten vaikuttaa?
– Tulevaisuutta ei ole kerinnyt miettimään muuten kuin keikkojen muodossa, koska levykään ei ole vielä pihalla, joten otetaan nyt rauhallisesti uuden materiaalin kanssa. Mutta kun uusia aihioita alkaa tulemaan, niin mikään ei uusien biisien tekemistä estä. Pääasiallinen keskittyminen painottuu nyt kuitenkin keikkasetin hiomiseen ja täten myös keikkojen tekemiseen. Eli keikkoja, keikkoja ja keikkoja! Siinä ne pääasialliset tulevaisuudensuunnitelmat. Kaipa sitä jotain suunnitelmia ollaan jo muutenkin punottu, mutta eipä niistä minulle olla kerrottu, koska Tomikin sanoi, että minä olen juonut aivoni… En muuten ole, silloin oli vaan krapula!
Entäpä ulkomaat, kuinka vaikeaa sinne on lähteä, kun laulukielenä toimii Suomi?
– Kyllä ainakin tuolta rapakon takaa on tullut alan piireistä hyvin positiivista palautetta, että eiköhän sinne jotain hämmennystä ole. Uudelle levylle tulee tosiaan lyriikat myös Lontooksi, että ulkomaan pässit ymmärtää niitä kanssa. Toivotaan, että tämä avaisi myös jotain ovia siihen suuntaan.
Paljonko Sotajumala lopulta vaatii uhrauksia? Käykö harrastus usein niin sanotun kunniallisen työn edelle?
– Kyllähän se vaatii uhrauksia tuon palkan suhteen, eli normitöistä joutuu ottamaan palkatonta lomaa keikkojen ajaksi. Itse kun olen baarissa myymässä viinaa, niin aina kun on viikonloppukeikka, niin minulle tulee pienempi palkka… Mutta eihän näitä hommia rahan takia tehdä. Aina ollaan täysillä mukana tai sitten ei olla ollenkaan. Eli ei kukaan meistä ole tällä rikastunut muuten kuin kokemusten muodossa.
Jos sinun pitäisi määritellä Sotajumalassa jokin selkeä ero markkinoiden muihin bändeihin verrattuna, niin mikä se olisi?
– Ainahan se on hyväksi erottua muista, vaikka en näe sitä itseisarvona tekemisille. Itse ajattelen näin, että tehdään sellaista musiikkia mikä miellyttää omaa korvaa, koska minua ei pääosin kiinnosta vittuakaan mitä muut ajattelee. Ja totta kai se on hienoa, et jos siitä joku toinenkin itsensä lisäksi vielä tykkää, eli kiitoksia kaikille tukijoille! Ja kyllähän meillä on erona tuo Suomen kieli valtaosaan death metal bändeistä verrattuna. Se on aina ollut ja se on osa Sotajumalaa, joten miksi sitä muuttamaan. Myös biisien tarttuvuus ja raivo on valttikorttimme markkinoilla.
Näinhän tuo on. Ei tee vaikeaa ilmoittaa, että Teloitus on varmasti yksi parhaita kotimaisia death metal levyjä koskaan. Vaan loppulaukauksen aika. Mynni, sanaa on vapaa.
– Levyä kaupoista ostamaan, että pystyy vuokran maksamaan ja kurkku pysyy kosteana lauluja varten! Keikoille pittiin tappelemaan ja KOVAAVIINAA666!
Alaikäiset lukijamme jättävät toki tuon viimeisen kehoituksen huomioimatta, mutta muuten Mynni puhuu asiaa.
Bändikuvat: Terhi Ylimäinen
http://www.woodcutrecords.com/
http://www.sotajumala.com/
|
