|
KURITUSPUOLUE: EMPIIRINEN KOSKETUS |
|
|
Lähettänyt Minna Koivunen
Luettu 1612 kertaa.
|
|
21.07.2007 |
   4
Ydinkysymys: Onko Kurituspuolue ansaitusti jäänyt levytyssopimusten ulkopuolelle?
Oululais-porilainen bändi on julkaissut mielenkiintoisen omakustannelevyn. Kappaleissa on paljon suomalaista virettä, ja sanoitukset ovat suoria tarinoita elämästä. Laulajan artikulaatiosta tulee paikoin mieleen Agit Prop. Musiikillisesti kappaleet kuulostavat suomirockilta, jossa on kuitenkin Eppu Normaalia monipuolisempia sovituksia. Ne ovat nopeita ja kitaravetoisia.
Niele Ylpeytesi kuulostaa varhaiselta Neljän Ruusun tuotannolta eli mielestäni varsin hyvältä. Seuraava raita Olen mänty on rauhallinen tunnelmapala, jossa on hienot kitarasoundit. Puolesta muiden alkaa lupaavasti, mutta kertosäe on mielestäni hieman kömpelön kuuloinen. Merenelävää on kaunis balladi, jonka parissa voisi melkein nukahtaa. Kuolema on puolestaan kulmikas nopeahko kappale, jossa bändi on innostunut revittelemään.
Kurituspuolueen debyytti on värikäs kokonaisuus. Siinä on vahvoja tunnelmia: niin maltillista haaveilua kuin raskaampaa räminääkin. Biisijärjestys on mielestäni epäonnistunut. Lähes läpi levyn peräkkäin on laitettu ääripäitä eli tempoiltaan ja voimakkuuksiltaan erilaisia raitoja. Se aiheuttaa sekavan lopputuloksen. Kaikesta huolimatta Empiirinen kosketus osoittaa, että suomalaiset levy-yhtiöt eivät osaa työtään kunnolla. Voi vain ihmetellä, miten tällainen bändi on ilman levytyssopimusta. Kurituspuolueen musiikki on nimittäin kunnianhimoista ja koskettavaa. Heitä voi suositella ainakin YUP:n, Ismo Alangon ja Neljän Ruusun alkuaikojen musiikin ystäville.
www.kurituspuolue.net
|