 Kaiken pyörityksen keskellä puhelimeen vastaava yhtyeen nokkamies Risto Ylihärsilä suhtautuu nöyrästi bändin ympärille kohonneeseen kulttihysteriaan. Vaikka yhtye vetää täysiä tupia kotimaan ykkösklubeille, Ylihärsilä ei ole vielä itse noteerannut erityistä nostetta.
- Enpä ole keikoilla yhtyeen nousua varsinaisesti huomannut vieläkään, vaikka huomiota ollaankin saatu enemmän. Jo meidän ensimmäisillä keikoilla oli suhteellisen paljon porukkaa, joten esimerkiksi viidensadan ihmisen yleisö ei tunnu enää mitenkään hurjalta, Risto toteaa.
Keikkayleisön koostumuskaan ei Riston mukaan ole muuttunut kriitikoiden hehkutuksen mukana. Hypeä seuraavia trenditietoisia bilehileitäkin on ollut lavanedustalla alusta asti.
- Aina sellaisiakin on ollut mukana. Tai ehkä ne ovat tulleet katsomaan jotain toista bändiä, joka on ollut samana iltana. Enpä sellaista suurempaa muutosta ole huomannut missään vaiheessa.
Raivokkaasti lehdistön ja yleisön rinnoista kummunnut vastakaiku on herätellyt toiveita siitä, että se todellinen läpimurto suuren yleisön tietoisuuteen olisi vielä jossain edessäpäin. Edellisalbumi nousi albumilistalla sijalle 12, mikä on hieno saavutus pienen ja piskuisen Fonal Recordsin kautta levyjään julkaisevalla yhtyeelle.
- Rahallisesti ajateltuna olisi tietenkin mukava, jos joskus voisi ostaa vaikka auton tai talon. Toisaalta onhan tämä tähänkin asti ollut jo henkisesti palkitsevaa. Tämä on tuntunut välillä ihan unelta eikä meinaa aina oikein tajuta tätä kokonaisuutta, Ylihärsilä huokaa.
Riston omassa puntarissa painavat paljon artistikollegoiden osoittama huomio, mutta sekään ei ole vielä saanut häntä kylpemään onnessa.
- Henkilökohtaisesti yleisön suosiota enemmän on kolahtanut se, että esimerkiksi Tuomari Nurmio ja Kauko Röyhkä ovat lämmitelleet meidän keikkojamme. Kumminkin kumpainenkin ovat sellaisia artisteja, joita arvostan todella paljon. Enpä ole silti sitäkään vielä oivaltanut täysin. Ehkä jonakin päivänä pitää alkaa oikein rypeä hyvänolontunteessa.
LIIAN UJO TELKKARIIN
Viime syksynä Aurinko aurinko plaa plaa plaa –albumin julkaisun aikaan yhtye sai osakseen varsin merkittävää mediahuomiota ja samalla Risto nousi julkisuuden henkilöksi. Lavan ulkopuolella rauhalliselta ja hiljaiselta vaikuttavan artistin kasvokuvan saattoi yhtäkkiä löytää trendikkäiden kulttuurilehtien sivuilta.
- On se tuntunut todella oudolta, kun en ole tottunut julkisuudessa pörräämään. Vielä kun olen aivan kauhea jännittämään, niin on tässä ollut opettelemista. Viime levyn puitteissa tuli otettua hiljalleen haltuun tuota radiopuolta, mutta telkkariin en uskalla mennä vieläkään. Ehkä se on sitten seuraavan levyn heiniä, Risto hymähtää.
Vaikka Riston kasvot ovat tulleetkin jo monille musiikkidiggareille tutuiksi, nimmarinmetsästäjiä ei kaupungilla tule juuri vastaan.
- Kaduilla saa kävellä rauhassa. Joskus baarissa joku saattaa uskaltautua tulla juttelemaan, mutta eipä sitäkään ole ollut häiriöksi asti. En tosin edes hirveästi käy ravintoloissa. Nuo muut bändinjäsenethän viilettää kaiken maailman kutsuvieraskekkereissä harva se päivä.
PAINEIDEN LUOMAA TUSKAA
Aurinko aurinko plaa plaa plaa menestyi loistavasti vuoden vaihteessa julkaistuissa kotimaisten musiikkilehtien kriitikko- ja yleisöpolleissa. Albumi sai jo aiemmin todellista hehkutusta lukuisien musiikkijulkaisujen palstoilla. Ylistävä palaute on luonut kovia paineita tuleville tuotoksille.
- Säveltäminen on ollut lähes mahdotonta. Onhan se kauheaa, kun lähtee ajattelemaan tilannetta siitä näkökulmasta, että pitäisi peitota jotenkin edelliset levyt. Biiseissä täytyisi olla jotain samaa ja tunnistettavaa kuin aiemmin, mutta myös jotain uutta, jotta kriitikot ja yleisö yllättyisivät. Onneksi viime aikoina olen pystynyt vähemmän ajattelemaan tätä kuviota, Risto tuskailee.
Uusia kappaleitakin on silti syntynyt jonkin verran tämän tunnemyllerryksen keskellä.
- On niitä biisejä joitakin jo valmiina. Jos ei ala irrota, niin tehdään sitten kasa täytebiisejä, levy pihalle ja otetaan äkkiä rahat pois yleisöltä kuleksimasta, Risto naurahtaa.
Suuri osa kuulijoista on innostunut Ristosta tämän kieroutuneiden sanoitusten johdosta. Lyriikoissa todellinen sana-akrobatia kohtaa ironisia ja paikoin sangen rivojakin käänteitä. Sanoituksissa seikkaileva kuvitteellinen Risto-hahmo saa muun muassa hieromasauvaa takamukseen, turvautuu Jumalaan, vetää naamariin rauhoittavia lääkkeitä ja lentää rakkauden avaruusraketilla kuuhun.
Ylihärsilä ilmiselvästi arvostaa sanoituksia, sillä kysyttäessä häneen vaikuttaneita kynäniekkoja, listasta tulee varsin pitkä.
- Jos nyt ihan suomalaisia lauluntekijöitä luetellaan, niin mieleen tulevat Kauko Röyhkä, Tuomari Nurmio, Gösta Sundqvist, Mana Manan Jouni Mömmö, Yrjänä Sauros ja Kari Peitsamo. Tietysti myös M.A. Numminen, joka on esimerkiksi ihan uskomaton. Miten häneltä voi tulla vieläkin koko ajan niin hyvää settiä, vaikka on takana jo niin pitkä taival, Risto pohtii.
 Vaikka sanoitukset näyttelevätkin tärkeää osaa Riston musiikissa, Ylihärsilä ei lähde erottelemaan tai arvottamaan sävellyksen ja lyriikan suhdetta.
- Oikeastaan sanoituksilla ja sävellyksillä ei ole edes niin väliä, kunhan itse tunne välittyy. Se on kaikkein tärkeintä. Minulla on esimerkiksi aika paljon yhden nuotin juttuja, jossa sitä melodiaa en ole miettinyt niin paljon. Silti tuntuu, että niissä on hyvä sävellys, kun se olennainen erottuu niistä.
ELÄVIÄ KAPPALEITA AINA BELGIAAN ASTI
Osa Riston ympärillä leijuvasta viehtymyksen pilvestä perustuu yhtyeen hurjaan livemeininkiin. Kappaleet elävät tilanteen mukaan, joten ne menevät harvemmin yksi yhteen levytettyjen versioiden kanssa.
- Aika harva kappale on yhtään samantapainen kuin levyillä. On toki olemassa aina tietty pohja, jolla biisejä vedetään, mutta kyllä ne muuttuvat ajan mukana. Heti kun joku kipale alkaa kyllästyttää, niin sitä ruvetaan muokkaamaan uuteen uskoon. Onhan se niin, että jos soittajilla on tylsää, niin tuskin sinne yleisöllekään säteilee mitään kovin positiivisia fiiliksiä.
Bändillä on tulossa kiivas festivaalikesä, johon se lähtee hyvillä tunnelmilla. Jos bändin ehtii katsastamaan jo alkukesästä, kappaleet ovat tuskin ehtineet muuttumaan hirveästi Qstockiin mennessä.
- Ei ne ihan niin nopeassa tahdissa varmaan kerkeä paljon kehittymään. Minä luotan, että setti on joka tapauksessa tosi hyvä kokemus, vaikka sen olisi jo aiemmin nähnyt. Olen oikeastaan hirmu kateellinen yleisölle, kun se näkee meidän bändin. Minäkin haluaisin joskus kokea sen, mutta ei se taida koskaan onnistua, Risto laukoo.
Yhtye käväisee heinäkuun alussa myös Suomen rajojen ulkopuolella Belgiassa vetämässä festarikeikan. Bändi on aiemmin tehnyt myös pistokeikat Alankomaihin ja Venäjälle.
- Ulkomaan keikoissa on ollut jännää se, miten hyvin yleisö on ottanut juttumme vastaan, vaikka se ei ymmärrä teksteistä yhtään mitään. Suomessa kiinnitetään paljon huomiota juuri sanoihin, joten nämä keikat ovat antaneet uskoa siihen, että musiikillamme pystyy välittämään jotain kielimuurien taaksekin.
Yhtyeen ulkomaan kuviot herättävät allekirjoittaneen päässä ajatusleikin. Tunti ennen Riston kanssa vietettyä haastatteluhetkeä kotimainen musiikkimedia kuhisi Nightwishin julkaistessa tiedon yhtyeen uudesta laulajasta. Koko kansakuntaa varmasti kiinnostaa myös se seikka, hakiko Tuomas Holopainen ratkaisua laulajakysymykseen kääntymällä Riston puoleen.
- Luulisin, että hän on yrittänyt tavoitella minua. Olen ollut niin paljon täällä kellaristudiossani, jossa kännykät eivät toimi, että hän ei vain ole saanut minua kiinni. Jos tarpeeksi iso pino seteleitä olisi sieltä suunnalta ollut tarjolla, niin olisihan sitä voinut lyödä bändin jäihin ja lähteä baanalle. Mutta olisi se kyllä saanut olla aika helvetin iso pino.
Riston kotisivut
|
