| |
|
MARTTI SERVO & NAPANDER - TERÄSKÄSI SILKKIHANSIKKAASSA |
|
|
|
Kirjoittanut Sauli Vuoti
|
|
06.05.2007 |
 Martti Servon ja Napanderin uusi levy Täältä pesee! esittelee kansikuvissaan jälleen kerran vahvasti urheilujuonteisen teeman. Mutta mikä onkaan Martin oma suhde urheiluun, onko tenniskyynerpää tullut hankittua, onko markan raja ylitetty penkkipunnerruksessa edes löysissä trikoissa?
- Olen ennenkaikkea sielultani urheilullinen kovakattoinen coupe. Minussa siis yhdistyy sporttinen meno tavanomaisiin arkipäiväisiin ominaisuuksiin. Harrastan kuntourheilua, mutta se on kuitenkin vain kehittymisalueeni. Sen sijaan penkkiurheilu on väkevä osaamisalueeni.
Suomalaisten rakkaus nyrkkeilyä kohtaan on vuosien varrella ollut niin suuri, että kiireellisimmissä tapauksissa nyrkkeilykehä on pistetty pystyyn vaikka nakkikioskin tai ravitsemusliikkeen jonon yhteyteen ja tuomariksikin on käynyt vaikka poliisi. Jatkokysymyksenä voidaankin tivata, että onko nyrkkeily erityisesti lähinnä Martti-sedän sydäntä, vai viitataanko tällä kenties nykypäivän riitaisaan maailmantilanteeseen ja sen rauhaisampaa ratkaisumahdollisuuspolitiikkaan?
- Tässä levyn kannen tapauksessa halusimme sitten viestiä jonkinlaista myönteistä aggressiivisuutta, joka toivottavasti kuuluu myös levyn kappaleissa herkkyyden ja kuohkeuden ohella. Amin Asikaiselle toivotamme onnea nyrkkeilyn maailmaan, mutta maailmanpolitiikan kehissä luotamme edelleen perinteiseen kirurgin skalpelliin.
Martti Servon ja Napanderin uutta levyä on saanut yleensä odottaa vesi kielellä kuin kuuta nousevaa, sikäli mikäli kuuta voi vesi kielellään odotella. Minkälaisissa tunnelmissa tallentui nauhalle tämä uusin tuotos?
- Pannaanpa ensin kieli takaisin poskeen ja hetki tuumitaan…. Kyllä levyä tehtiin ensin vapautuneissa ja iloisissa tunnelmissa. Kaikki tuntui sujuvan, Suomen EU- puheenjohtajuudesta selvittiin. Syksyllä pinna pikkuhiljaa kiristyi. Aikataulut ja biorytmit puhuivat eri kieliä. Lopulta kuitenkin saatiin aikaan tekninen tyrmäys - taju mukavasti kankaalle ja siitä magneettinauhalle ja tietokoneen kovalevylle. Valmista tuli ja hyvältä tuntuu. Levy on väkevä tuote. Se ei ole mikään ponnistuslauta seuraavaa albumia varten, vaan itse monttu.
Martti Servo on ollut julkisuudessa sen verran mystinen ilmestys, että aina ei ole tullut selväksi, että minkälaiset asiat motivoivat Marttia eteenpäin ja minkälaisia tavoitteita Martilla mahtaa uransa kanssa olla. Ja toki meitä pipopäitä kiinnostaisi tietää, että mitä musiikki oikein varsinaisesti Martti-sedälle merkitsee ja miten Martti alun perin eksyi musiikin pariin?
- Musa on tärkeää. Ehkä jopa tärkeintä. Ja joskus myös kliseet ovat täyttä totta. Eli kyllä minua motivoi näihin hommiin tämä vanha totuus: yleisön vastaanotto ja palaute. Jos vieläkin näkee esiintymisen jälkeen tyytyväisiä, jopa ilosta liikuttuneita naamareita, niin se riittää. Ja mitä tavoitteisiin tulee, niin eiköhän se ole sama kaikilla: jenkkien
sinkkulistan ykkössija. Eikä musan pariin muuten eksytä. Musa etsii sinut, jos sitä huvittaa. Itse saatat olla eksyksissä. Minä satuin vain olemaan hollilla, kun Teuvo Salminen, Seitsemän Seinähullun Veljeksen yksi varhaisjäsenistä lykkäsi käteeni peltipuhaltimen.
Levyn singlelohkaisu Boogiewoogiereggaepartyrock'n'rollman kertoo henkilöstä, joka edustaa useampaakin musiikkityyliä, joskaan party-musiikki ei ole minulle niin tuttua kuin Boogie, woogie, reggae ja rock. Onko kappaleella tarkoitus ylistää musiikin rajatonta riemua ja genrejen ristisiittämisen riemua vai perustuuko teksti kenties tosihenkilöön? Lisäksi kappaleella vierailee itse herra Lordi. Miten studioyhteistyö sujui näinkin kuuluisan ja menestyneen artistin kanssa, olivatko jäykkäkouristusrokotukset kunnossa?
- Meno oli elastista ja mukavaa. Lordihan on meidän pitkäaikainen ystävä ja fani. Tetanustykit on heitetty jo aikaa sitten nurkkaan viattomien nysvättäviksi. Sattui vain nyt olemaan tällainen kappale hollilla, johon Mr Lordi istuu kuin Aleksis Kivi Rautatientorille. Kappalehan kertoo ihmisestä, joka on sinut itsensä kanssa kehdosta hautaan. Siinä riittää tavoitetta ja ihmettelemistä.
Kappale Kivaa olla tyttö kertoo leikkisästi (lue: totuuspohjaisesti) naisten maailmasta. Koska Martin kokemukset naisena olemisesta ovat todennäköisesti yhtä rajoittuneita kuin allekirjoittaneen, kappale on täällä kiitetty ja kuitattu jonkinmoisena ylistyksenä. Olikin jo aika, että niin vahvasti maskuliininen artisti kuin Martti Servo sanoisi ääneen jo sen, mitä me muut uroot emme ole uskaltaneet sanoa. Naiset ovat fiksumpia ja yleensä myös kauniimpia kuin me miehet.
- Naisten herkkä ote maailman jenkkakahvoista tiukkenee väistämättä vuosisatojen vieriessä. Se on selvä. Näen edessämme tasapainoisen tulevaisuuden, missä ainoa kalteva pinta sijaitsee Levillä tulevien tanjapoutiaisten alla. Kiitos muuten kauniista sanoistasi kyseisestä kappaleesta. Toisen sukupuolen asemaan asettuminen lienee kuitenkin mahdoton tehtävä, joka ei onnistu edes Tom Cruisen kuminaamarilta.
Kappaleen tekstirivi, jossa mainitaan stringit, tuo mieleen sen kysymyksen, että minkälaisia stringejä se teidän yhtyeen tiettävästi ainoa stringi-mies Mauno Tiira oikein käyttää? Katkeavat sringit usein kesken keikan?
- Ja Maunon nimettömät ovat yksityisasia. Uudet sopimusneuvottelut ovat ratkeamispisteessä, mikä tuntuu todella hyvältä.
 Miks kaikki mättää, Mikä on kun taidot ei riitä, Tein sen mihin näillä lahjoilla pystyn viittaavat kaikki epäonnistumisen ja yrityksen ikuiseen syklistiseen käsikynkkään. Onko Martti kokenut elämässään enemmän ala- vai ylämäkiä ja onko kuitenkin niin, että taidot riittävät jos jaksaa yrittää. Vieriikö sammaloituva kivi lopulta ihmisen ylitse vai ohi?
- Huhhuh. Väkevää vyörytystä siinä sinulla. Kaikki mäet ja nyppylät ovat tuttuja, vasta- ja myötäsellaiset. Ja oikeassa olet. Tuosta syklistähännäissä kappaleissa on kyse. Ei ole alamäkeä ilman sitä toista. Ja jälleen oikein. Jonkinmoisia mahkuja saattaa siunaantua, kun edes vähän yrittää, eikä jää repimään nastaa maitolaiturin seinästä. Oikein tasapainoitettu vierivä kivi kulkee tasaisesti ja tarjoaa mukavat kyydit.
Vahvasti iskelmäluonteisuudestaan huolimatta Napander on löytänyt suosionsa kaikenkirjavan väen keskuudesta. Samalla tavalla kuin Hiroshiman pommissa, myös yhtyeenne keikoilla nuoret ja vanhat menevät samalla lailla ja vieläpä hiljaisessa konsensuksessa. Minkälaisena ihmisenä Martti-setä itse näkisi keskiverron Napander-fanin?
- Totta. Musiikkimme ystäväkirjo on kikertävänkukertava. Kaikki värisävyt, muodot ja historialliset kaudet ovat edustettuina. Ikähaitari venyy kahdesta sataan 3min 20 sekunnissa, mikä on biisiemme luotettava kesto. Silloin kun se ei ole lyhyempi tai pitempi. Keskivertoa on sitäpaitsi mahdotonta löytää muualla kuin tilastotieteessä. Ja nyt me keskustelemme musiikista, joka on jokaisen henkilökohtainen sydämenasia. Siinä ei ole mitään keskivertoa. Mutta kaiken kaikkiaan, upeita ihmisiä ovat fanimme, ja siellä he ovat ravintopyramidin huipulla lempeinä petoina. Heitä Napander kumartaa ja
kantaa eteen maistuvaista musariistaa.
Nykypäivänä ihmisillä paha olo yllättää usein tiheämpään kun on mielessään etukäteen ajatellut, onko niin että pillerikatto ja -matto ovat joskus ainoa apu asiaan, vai onko pillerin pyörittely joskus suositeltavan varteenotettava vaihtoehto virheellisestikin?
- Niinpä. Pahaa oloa tuntuu riittävän tarpeeksi, mikä sekin on tietysti tarpeellista annoksittain. Kemia tunnelmien parantajana on hyvä renki mutta huono isäntä. Tämä lienee viestimme kappaleessa "Kun ote lipeää". Kohtuus kaikessa, myös pillerin pyörityksessä. Siitä tulee käteen rakko.
Martti Servon ja Napanderin historiasta on vaiettu jokseenkin ainakin pienessä mittakaavassa. Miten nykyinen Napanderin kokoonpano löysi lopullisen muotonsa?
- Se löysi lopullisen muotonsa ensimmäisissä harjoituksissa. Alusta pitäen sama kokoonpano. Viime aikoina mukaan on tullut myös varamieskitaristi Antero Kyllästinen, joka nykyisellään on jo kuudes Napsu. Maunolla on välillä muita menoja, eikä hän aina kerkeä joka keikalle. Silloin käytämme Anteroa. Ja siitä Antero tykkää.
Minkälaisien toimenpiteiden seurauksena syntyvät keskiverrosti Napanderin kappaleet ja kuka on käskyttäjä treenitilanteen tuoksinnassa? Onko alfauros määrätty?
- Napanderin kappaleet syntyvät puristamalla ja vääntämällä. Separaattoriaja linkoa tarvitaan aina. Ei ole helppoa, mutta siksi niin palkitsevaa. Treenitilanteessa alfauroksena häärii esituottaja Jokke Pirhonen. Hän huolehtii siitä, että jokainen kappale testataan myös valssina ja reggaena. Sitten useimmiten palataan alkuperäiseen kuosiin. Yleisesti ottaen Napander on varsin demokraattinen orkesteri. Kaikki
murjottavat tarpeen vaatiessa tasapuolisesti.
Jos Martti saisi mahdollisuuden syntyä uudelleen jonakin toisena kotoisen Suomemme henkilönä, kukahan tämä henkilö kenties olisi ja miksi?
- Oijoi. Esittäydynkö vaatimattomana? Kutsuuko lavea tie? Näkyykö kaita loistava polku? Eikö mitä. Kyllähän se aika päheetä olisi Väinämöisenä päristellä meneemään.
Sanoituksissa kerrotaan usein rakkauden kiemuroista ja niistä voittajana selviämisestä ja siitä kun oikein viimeisen päälle lykästää. Onko Martti saanut jo kokea rakkauden jalkapohjia kuumottavaa konkretiaa vai onko nyyhkiminen toteutettu vain elokuvateatterin hämärässä hiljaisuudessa popcorn-mukiin tiukasti tarttuen?
- Martin rakkauden tuntemukset ovat ylitsevuotava paisuntasäiliö, jota tykitetään neljän baarin paineilla.
Pääseekö poliisia pakoon jos on varmasti syytön?
- Syyttömällä ei ole mitään syytä pakoilla poliisia. Terve luottamus viranomaisiin tulee säilyttää - siten järjestelmä toimii. Riittävän tehokas atomipursotin on kuitenkin suositeltava väline, jolla pääsee pakoon poliisia. Atomeina kiitävä ihmispartikkeli on poliisiradiotakin nopeampi.
 Onko Martti kenties Doorsin ohella kokenut musiikilliseksi innoittajakseen joitakin muitakin artisteja ja onko kotimainen iskelmä kenties lähellä Martin sydäntä?
- Kotimainen iskelmä on meillä aina mukanamme, liisteröitynä liikuteltavan tomumajamme laipioihin ikuiseksi paperimassaksi. Ja hyvä niin. Jatko onkin sitten huolestuttavampaa. Mikä on oleva tulevien sukupolvien hallitseva musiikkitapetti? Onko tulevaisuudessa tapetteja ollenkaan vai virtuaaliseiniä? Pitääkö tästä edes olla huolissaan?
- Schostakowitschia, Glenn Gouldia, Randy Newmania ja Coltranea kuunnellaan
jossain vielä ohi maailman tapinkin. Ja silloinhan ei ole mitään hätää.
Missä Martti Servo näkee itsensä kymmenen vuoden päästä? Onko musiikki tatuoituna sielun syövereihin vai viekö vapaus voiton varmasti viimeistelevästä viihteen viikatteesta?
- Kymmenen vuoden päästä olen keikalla Länsikosken Varttimailerissa, joka on
vielä perustamattoman reikäleipäkunnan ehdottomin menomesta.
www.marttiservo.com
|
Vankkaa, todella vankkaa.. Kirjoittanut: anapenal, - 05/11/2008 - 01:51 1 Sivu 1 1 ( 1 kommentia )
|
|
|
|