|
RYTMIHÄIRIÖ: SEITSEMÄN SURMAN SIUNAUSLIITTO / Sakara Records |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 1336 kertaa.
|
|
12.11.2006 |
   4
Ydinkysymys: Äiti, mitä on surmacore?
Aivan
mahtavaa. Viime vuonna pitkään odotetun toisen pitkäsoittonsa
julkaissut Rytmihäiriö on edelleenkin iskussa. Tällä kertaa
levytystauko ei venynyt 14 vuoden mittaiseksi, vaan saamme nauttia
uudesta murhajuhlasta jo nyt.
Saatana On Herra pokkasi näiltä
nakkisormilta täydet pisteet ja olen edelleenkin sitä mieltä, että
kyseessä on kotimaamme parasta metallihooceeta koskaan. Seitsemän
Surman Siunausliitolle asettamani odotukset eivät olleetkaan aivan
pientä luokka. Tällä kertaa haittapuolena on päähän verisesti kopisseen
yllätysmomentin puute, sillä mikä tahansa erinomaisuutta vähempi olisi
aiheuttanut kovan pettymyksen. Kuinka nämä odotukset sitten on täytetty?
Kärkeen
paiskottu Totalitääriseen Juoppohulluuteen paljastaa, että pakissa on
pitkälti samat työkalut, kuin vielä vuosi sitten. Harcorea vain
marginaalisesti sisältävä ryöpytys rakentuu punkahtavalla asenteella
kaahatun mätön varaan, jonka selkeän tarttuvan riffittelyn joukosta on
löydettävissä hitunen black metallille ominaista viiltävää
melodisuutta. Tempo on hurja ja blast beatteja käytetään jonkin verran
tuhotyötä vauhdittamassa. Laulaja Unen huutovokaalit päästelevät
ilmoille Alibista tuttua karun realistista kuvausta suomalaisen
syrjäytyneen elämästä. Gambinapullot tyhjenevät, puukot heiluvat ja
viipyilevien katseiden varjossa punotut ryyppysurmat seuraavat
toistaan. Kuten hittiainesta sisältävä kakkosraitakin toteaa, niin ”nyt
on pakko tappaa ihminen”. Huumori on pikeäkin mustempaa, mutta pitää
myös muistaa, että Rytmihäiriön laulamat rankat tarinat ovat tietylle
kansanosalle täyttä arkipäivää.
Vajaassa puolessa tunnissa
läpikäyty murhatyö ei sisällä turhaa täytettä tai tyhjäkäyntiä.
Menneisiin madonlukuihin verrattuna kappaleet ovat osin hivenen
kulmikkaampia ja dynamiikan nimissä väliin on heitelty muutamia
puhtaammin laulettuja nostatuksia. Täysiä pisteitä ei kuitenkaan tällä
kertaa heru, sillä mukaan ei ole mahtunut aivan yhtä tehokasta
hoilotuskohtaa, kuin edellisen levyn Ei Mitenkään –kappaleessa oli.
Levyllä esiintyvät vierailijat Alexi Laihoineen ja Sorvalin
serkuksineen värittävät myös kokonaisuutta mukavasti, mutta Saatana On
Herra –levyllä ns. vittumaisessa ylärekisterissä kirkunutta
naisvierailijaa ei voita mikään.
Nooh, olematonta
valittamistahan tuo on.. Kappaleet toimivat kuitenkin sellaisella
kiimalla, että käsi hapuilee leipäveistä aivan huomaamattaan. Soitossa
on intensiivisyyttä ja terävässä tuotannossa juuri sopivasti särmää.
Kermaperseet älkööt vaivautuko, sillä teille Rytmihäiriö ei tarjoa
mitään.
Rytmihäiriön kotisivut
Osta tämä levy CDON:ista
|