|
WIIDAKKO: WIIDAKKO / Fresh Tunes Finland |
|
|
Lähettänyt Maija Haavisto Luettu 524 kertaa.
|
|
14.02.2012 |
|

    3
Ydinkysymys: Onko Wiidakossa ainesta suomirockin huipulle?
Lahtelainen Wiidakko sijoittui toiseksi Ääni ja Vimma -kilpailussa vuonna 2005 ja sittemmin bändin ura on ollut vahvassa nousukierteessä. Hiljattain ilmestyi bändin kolmas albumi, joka tottelee yksinkertaisesti nimeä Wiidakko. Levyn puskee käyntiin sinkkubiisi Odessa, joka on samaan aikaan tarttuvaa ja energistä suomirockia, mutta toisaalta yllättävän tummasävyinen.
Puhtia ei puutu levyn muiltakaan biiseiltä ja sinkkuja levyltä lohkaistaan varmasti vielä lisää. Suuri osa biiseistä pysyttelee renkutuslinjalla, joka ei rajoitu pelkkiin kertosäkeisiin. Välillä tämä koettelee ärsytyskynnyksen rajoja. Monet raidat tuovat mieleen 80-luvun suomirockin, vaikka tunnelman puolesta ollaankin enemmän ysärillä. Vokalisti Markus Kujawa ei tee erityistä vaikutusta muulla kuin nimenomaan energiallaan, ja välillä hänen kiekumisensa alkaa ärsyttää, mutta biisien taustat ovat taitavasti soitettuja.
Jotkut "voimaballadit" jäävät vaisun ja laahaavan oloisiksi, tosin eeppisen pitkältä tuntuva, lähes progemainen Antaa siltojen palaa tekee poikkeuksen. Seuraava biisi, Maailmanloppu, sen sijaan kuulostaa kornilta eikä pysy kasassa. Biisit ovat keskenään kiitettävän erilaisia, mutta kappaleiden sisällä olisi kaivannut mekastamisen sekaan enemmän vivahteita. Hieman vaihtoehtoisemman suomirockin ystävät luultavasti diggaavat levystä joka tapauksessa.
http://www.wiidakko.com |