|
AMY WINEHOUSE: LIONESS: HIDDEN TREASURES / Island Records |
|
|
Lähettänyt Virve Nyyssönen Luettu 595 kertaa.
|
|
04.01.2012 |

    3
Ydinkysymys: Onko retroprinsessa julkaissut parhaan levynsä vasta kuoltuaan?
Yleisessä tiedossahan on että artistin myyntiarvo nousee kuoleman myötä. Tähän makaaberiin markkinameininkiin kuuluvat mm. postuumisti julkaistut levyt. Tämä lyö Winehousenkin levyyn tietyn, epämiellyttävältä haiskahtavan stigman. Ja saa aprikoimaan. Kyyninen aivopuolisko kysyy: onko levy vain silkkaa rahastusta? Samalla toiveikkaampi puolisko esittää vastakysymyksen: Olisiko Pohjois-Lontoon outolintu, jonka ääni oli kuin syvän etelän mustan naisen, julkaissut parhaan levynsä vasta kuoltuaan?
Amyn tapauksessa lainakappaleiden uudelleenlämmittelyt ovat aina vaikuttaneet tuoreilta, eivätkä vain eilisen aterian mikrotetulta versiolta. Letkeän hyväntuulinen reggae-sovitus Our Day Will Come -biisistä on tästä loistava esimerkki, samoin petolliselle kumppanille osoitettu, doowop-tyylisesti keinahteleva Between the Cheats. Jos levylle olisi saatu taltioitua enemmän näiden tyyppisiä kappaleita, olisi levy ollut varsinainen herkkupala.
Tyylilajien rajojen välillä hypellään kuitenkin lavean suurpiirteisesti. Amyn ihailema Nas räpäyttää jopa hiphopia Like Smoke -kipaleeseen. Valitettavasti Nasin osuudet kuulostavat juuri siltä mitä ne ovatkin, jälkikäteen päälleliimattuja. Levyn vanhin levytys, jo vuonna 2002 esikoisalbumia ajatellen nauhoitettu Girl from Ipanema on vain kuriositeettiarvoa omaava toisinto jo puhkikuluneesta bossaklassikosta.
Neidin viimeinen levytys, Tony Bennettin kanssa duettona purkitettu jazz-laulelma Body & Soul on monessa yhteydessä rankattu yhdeksi levyn parhaista biiseistä. Mielestäni se ei sitä kuitenkaan missään nimessä ole. Nuoren retroprinsessan ja 85-vuotiaan jazz-laulukuninkaan väliltä puuttuu, ihan ymmärrettävästi, duettoon vaadittavaa kipinää. Uskottavuus laskee alle nollan.
Vaikka levy on kaikkinensa ihan kelpo esitys, ei siitä ole kilpailemaan Winehousen lyhyeen loppuneen elämän suurimman saavutuksen, Back To Black -albumin kanssa. Kyseinen kiekkohan myi aikoinaan Suomessa platinaa. Kotimaassa Britanniassa levy teki sen peräti kahdeksankertaisesti. Uuden vuosituhannen souldiiva oli syntynyt. Valitettavan usein ulkoiset voitot kustannetaan sisäisillä tappioilla. Kaikesta päätellen Winehouse oli liian pieni, liian herkkä omaan suuruuteensa nähden - ja jälleen yksi surullinen lisä siihen lahjakkuuksien listaan jonka päihteet veivät mennessään. R.I.P. Amy.
www.amywinehouse.com |