|
FLESHRED: BLOODTORN / Violent Journey Records |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen
Luettu 852 kertaa.
|
|
30.09.2011 |
   4
Ydinkysymys: Kuinka kovaksi kotimaisen death metalin taso vielä nouseekaan?
Olen yleensä aina oikeassa, mutta tässä tapauksessa oli mukava olla vaihteeksi väärässä. Itse asiassa aivan tolkuttoman väärässä.
Vuonna 2008 perustettu ja melko kokoneista muusikoista koostuva Fleshred on ehtinyt julkaisemaan pienempiä työnäytteitä jo pariinkin otteeseen, mutta en muistaisi kuulleeni bändin musiikkia aiemmin. Jostain syystä haudoin mielikuvaa taas yhdestä kotimaisesta välimallin kuolometalliorkesterista, mutta debyyttilevy Bloodtorn osoittaa ennakkoasenteeni totaalisen vääräksi. Tämähän jumalaare tappaa, murhaa ja tuhoaa!
Homman nimenä on pääosin vanhan koulun death metalia kunnioittava brutaali mättö, jonka melodiat on jätetty karkean riffittelyn ja päällekäyvän rumputulituksen alle. Ruotsikuolon ohella vaikutteita lienee haettu myös jenkkikuolon puolelta, mikä on ehdottoman hyvä juttu. Hieman yleistäen voisi todeta, että kyse on kuin Graven Into The Grave –debyytin ja Suffocationin astetta brutaalimman death metalin risteytyksestä, johon on lisätty ripauksena tilkka thrashia ja isompi tilkka Asphyxin raskaampaa ruhjomista.
Tyylinsä puolesta Bloodtorn ei ota harha-askelia niin mihinkään suuntaan. Tempoja monipuolisesti hyödyntävät kappaleet eivät tunnelmoi, kokeile tai melodioilla juhli. Paletti on periaatteessa aika mustavalkoinen, mutta kappaleisiin on saatu poikkeuksellisen tarttuvaa riffittelyä. Meno ei ole kaahausta itseisarvona pitävää tasapaksua mössöä, vaan riffeille annetaan tilaa ja biisit voi erotella toisistaan jo suhteellisen nopeasti.
Ensimmäisen kuuntelun aikana levyn soundimaailma vaikutti odotettua kevyemmältä, mutta lopulta viisari asettui selkeän ja sopivasti sekä kirkkautta että iskevää raskautta sekoittavan kohdille. Väittäisin Bloodtornin omaavan soundiensa puolesta hieman samankaltaista persoonallista ja tasapainoista otetta, kuin mitä Deathin klassikkolevy Symbolic jo aikanaan esitteli. Örinät ovat keskivertoa vakuuttavampaa jälkeä ja soittopuoli sujuu erityisesti rumpalin osalta harvinaisen sujuvasti.
11 kappaleen ja liki 50 minuutin annos ei kuulosta ihme kyllä lainkaan ylipitkältä, mistä kiitos kaikin puolin onnistuneelle toteutukselle ja pirun kovalle sävelmäkavalkadille. Okei, peruskamaahan tämä oikeastaan on, mutta tällä kertaa erilaiset vaikutteet on yhdistetty poikkeuksellisen maistuvaksi paketiksi. Bloodtorn nouseekin varmasti yhdeksi tämän vuoden kovimmista yllättäjistä, ja debyyttilevyksi kyseessä on suorastaan vaarallisen kova tapaus.
Varaukseton suositteluni ihan jokaiselle hyvästä death metalista pitävälle.
Bändin kotisivut
|
