  5
Ydinkysymys: Onko tästä pakko kaivaa jotain kritisoitavaa?
On artisteja, jotka löytävät oman
juttunsa ja alkavat toistaa hyväksi havaittua kaavaa liiankin
orjallisesti. Näistä artisteista tulee usein musiikin mammutteja.
Tunnistettavia maamerkkejä, jotka kuitenkin jäätyvät ikiroutaan
kankeutensa ja jäykkyytensä vuoksi. On myös artisteja, jotka
onnistuvat kuulostamaan levy toisensa jälkeen itseltään, mutta
heidän musiikkinsa yllättää, sykähdyttää ja ilostuttaa joka
kerta. Moby lukeutuu jälkimmäisiin. ”Destroyed” on
tunnistettavaa Mobya. Kokonaisuus on kuitenkin niin toimiva, että en
vaihtaisi yhtäkään kappaletta dubsteppailuun vain
trendikkyyden vuoksi. Moby on valinnut työryhmäänsä
jälleen sielukkaita artisteja. Inyang Bassey, Joy Malcolm, Emily
Zuzik ja Anna Maria Friman ovat osallistuneet kappaleiden säveltämiseen ja laulavat suurimman osan vokaaleista. Laulajien äänet tuovat kappaleisiin
hienoja nyansseja. Välillä mieli karkaa 1920- ja 30-lukujen
amerikkalaisiin gospel- ja folk-säveliin, välillä vanhaan
r'n'b:hen ja jopa David Bowien tuotantoon. Moby onkin kertonyt Brian Enon ja Bowien musiikin innoittaneen häntä tällä levyllä. Kunnianosoitus on mielenkiintoinen ja hienovarainen, ei itsestäänselvää nuoruusidolien kopiointia. Levyn yleisteema on
mobymaiseen tapaan eteerinen ja unenomainen. Kappaleet eivät
kuitenkaan ole löysiä ja ylipitkiä, ja niiden järjestys tuo
kokonaisuuteen mielenkiintoista rytmiä. Monien hienojen kappaleiden joukosta
omaa korvaani miellyttivät eniten ”The Broken
Places”, ”The Right Thing” sekä ”When You Are Old”.
Moby-diggareille tiedoksi, että levy kannattaa ostaa lp:nä tai edes cd:nä.
Bonuksena saa nimittäin Mobyn
valokuvataidetta ja artistin tervehdyksen, jossa hän kertoo levynsä
synnystä. Mobyn mukaan albumi on syntynyt unettomina öinä
suurkaupungeissa, ja hän on onnistunut vangitsemaan tämän
tunnelman hienosti musiikkiin.
www.moby.com
|
