Keikkailu käy Jätkäjätkiltä rutiinilla, niin paljon on maata kierretty, ja itsekin olen heidät vuoden sisällä useamman kerran saanut nähdä. Rutiini tarkoittaa tässä yhteydessä taitoa, jolla biisit esitetään, kuinka sekoillaan hallitusti ja miten jokaista artistia bändissä kierrätetään vuorollaan valokeilassa. Siis myös heitä, jotka eivät laula.
Tietysti Asa ja Puppa J ovat ne keskeisimmät vetäjät, mutta Jätkäjätkät on paljon enemmän kuin he tai edes osiensa summa. Se on taukoamattomasti liikehtivä, kovaääninen ja lavan rajoja koetteleva organismi, joka rakastaa sitä, mitä se tekee. Vartin jälkeen lavalla virtaa hiki kaikilla, Puppa J:n silmät palavat maanisesti ja Asa ei lakkaa hymyilemästä. Tuollaiselle ei voi sanoa 'ei'.
Uuden Jatkojatkot-albumin biisit ovat solahtaneet tutumpien joukkoon hyvin luontevasti. Levyyn perehtyminen on vielä kesken, mutta taso ei vaikuta laskeneen, ja samasta humoristisesti värittyneestä yhteiskunnan tarkkailusta uusissakin ralleissa pitkälti on kyse. Kappaleet kuten Uusi moottoritie, Lippulaulu ja Kallion kierros ovat vakiintuneet keikkasettiin ja saavat yleisöön liikettä.
Siinä missä uudet kappaleet tekevät itseään tutuiksi, yleisölle näyttävät edelleen rakkaimpia olevan päättömän energisesti vedetyt Pahan miehen polkka (jonka aikana Asa tavoilleen uskollisena ilmanylkyttää lavan kaiuttimia) ja Hutunkeitto sekä rauhallisen letkeät Pikku lintu ja encorena kuultu Joku saa tietää. Pahan miehen polkka sai kunnollisen loppupaisuttelun ja metallisemman versioinnin DBTL:ssä kuin pari viikkoa aiemmin Ruisrockissa. Hienoa, että bändi hakee uutta väriä niihin biiseihin, jotka kuitenkin on aina pakko vetää. Muuten tuota rouheampaa murinaa edusti keikan keskivaiheilla Suomi prkl.
Joko esiintymislava oli niin aukealla paikalla tai sitten loppukesää kohti keikoilla kiiruhtanut yleisö ei enää jaksa joka paikkaan, mutta ihmisiä ei ollut lavan edessä kovin paljon. Viereisessä olutkarsinassa sitäkin enemmän, ihan kuuntelemassa siis. Tämän vuoksi osa Jätkäjätkien intensiteetistä jäi ilman ansaittua peilausta ja hävisi taivaan tuuliin. Odotan innolla syksyä ja klubikeikkoja, siellä tulee hiki virtaamaan lavan lisäksi yleisössä.
