Ydinkysymys: Rokkaako tämä tiensä useammankin genreliberaalin sydämeen?
Monenmoista metallisoppaa kauhova helsinkiläisyhtye Ahma rokkailee debyytillään monimuotoisen tyylikkäästi. Levyllä on yksitoista kappaletta ja ainoastaan yksi täytebiisiltä kalskahtava instrumentaali alkaa tympiä.
Crooked Issue on tuottanut genrepoliiseille paljon päänvaivaa. En oikein itsekään tiedä, millä nimellä/nimillä tätä musiikkia pitäisi kutsua. Hyvältä se joka tapauksessa kuulostaa. Skaalalla vilahtaa aina-niin-coolin thrashin lisäksi ainakin punkkia ja entistä raskaamman mättämisen puolelle menevää blastbeat-rytyytystä. Lisäksi pointsit ministrymaisella industrialilla höystetylle rosoisuudelle, joka on ilahduttavasti läsnä.
Tältäkin levyltä löytää lempparihetkensä, kun sen malttaa kuunnella useamman kerran. Aina on jotakin uutta oivallettavaa. Laadultaan materiaali menee todellakin perus-automusiikin edelle ja kyseessä on egoa hivelevä trippi monenlaisen tilanteen ja päivän piristämiseksi. Tai ainakin tueksi. Suosittelisin tätä melko laajalle metallipäiden skaalalle; niin kieroutuneiden thrash-riffittelyiden ystäville kuin alternative-meininginkin diggaajille. Tai vaikkapa vain hyvää musiikkia arvostaville.
