Lähettänyt Kari Koskinen Luettu 961 kertaa.
|
|
27.07.2011 |

Jenkkideathin vanhimpiin ja klassisimpiin nimiin kuuluva Morbid Angel
vieraili Tuskassa jo vuonna 2008, joten aivan samanlaista hurmosta ei
tällä kertaa saatu aikaiseksi. David Vincentin paluun myötä yhtyeen
status on ollut kuitenkin taas nousussa – ainakin taannoin julkaistuun
Illud Divinum Insanus –paluulevyyn asti. Kirkko nimittäin pisteli tutun
kuolomurhaamisen oheen selvästi teollisempaa sävyä, ja sekös pusersi
puristien puntit ruskeiksi.
Tuskan lavalla esiintyi kuitenkin
puhtaasti death metalin voimaan luottanut ammattilaisjyrä. Liekö bändi
pelännyt teollisempien sävyjen mahdollisesti aiheuttamia
yleisöreaktioita, sillä jopa Vincentin pvc-paita oli ripustettu
sovinnollisesti narikkaan. Peräti puolitoistatuntinen ja 17 kappaletta
sisältänyt setti sivuuttikin kokeilut täysin, ja uudeltakin levyltä
kuultiin vain nopeaa kuolomurhaa. Pienen poikkeuksen muodosti levyllä
melko ankealta junttaamiselta kuulostava I Am Morbid, joka taipui
kuitenkin elävänä ihan kelvolliseksi nyrkinpuinniksi.
Uuden
levyn makupalojen ohella setti koostui kattavasta valikoimasta bändin
tunnetuimpia viisuja. Rapture, God Of Emptiness, Maze Of Torment ja
Chapel Of Ghouls olivat niin sanottuja varmoja nakkeja, mutta hivenen
yllättäen ilmoille paiskottiin myös Lord Of All Fevers And Plaguen sekä
Angel Of Diseasen kaltaisia hivenen harvinaisempia raitoja.
David
Vincentin paluun myötä bändi on heittänyt hyvästit Steve Tuckerin
aikaiselle materiaalille, mikä on kaupallisesti ajatellen ehkäpä viisas
veto. Itse olisin kuitenkin kuullut mielelläni siivuja vaikkapa
erinomaiselta F-levyltä, vaan eipä tässä valittamista jäänyt nytkään.
Pete
”Commando” Sandovalia tuurannut ja oman arvioni mukaan bändiin
pysyäkseen vielä jäävä Tim Yeung hoiteli rumputulen esimerkillisesti.
Tavallaan ikävä sanoa, mutta ainakaan minä en jää Sandovalin
työskentelyä kaipaamaan. Äijällä alkaa olla selkävaivojen ohella jo sen
verran ikääkin, että bändin jatkuvuuden kannalta rumpalin vaihto
nuorempaan taitaa olla ikävä kyllä ainoa vaihtoehto. Aika näyttää, miten
bändi tästä aikoo jatkaa, mutta ainakin Vincentin yllättävänkin hyvin
toimineen kurkun ja kitaristi Trey Azagthothin sormien perusteella
konkareilta saattaa irrota vielä jatkossakin kelpo tavaraa. Toivotaan
parasta.
Kokonaisuutena Morbid Angelin karisma ja taidot olivat
edelleenkin rautaista laatua, mutta pitkän päivän uuvuttama yleisö ei
näin toisella kerralla jaksanut antaa aivan parastaan. Keikan
alkupuolella lavalle lensi muutamaan otteeseen myös ylimääräistä roskaa,
mikä ajoi itseni myötähäpeän sekaisen raivon tilaan. Nenä kipeäksi
jokaiselta, joka lavalle jotain heittää. Tästä huolimatta bändi ei
antanut parin pullon vaikuttaa suoritukseensa, mikä on myös osaltaan
merkki pitkän uran suomasta itsetunnosta.
Settilista:
Immortal Rites Fall From Grace Rapture Pain Divine Maze Of Torment Sworn To The Black Existo Vulgoré Nevermore I Am Morbid Angel Of Disease Lord Of All Fevers And Plague Chapel Of… / Kitarasoolo / …Ghouls Dawn Of The Angry Where The Slime Live Blood On My Hand God Of Emptiness World Of Shit (Promised Land)
Kuvat: Emilia Kinnunen |