   3
Ydinkysymys: Nouseeko Oasis-bändin tuhkasta uljas feenikslintu?
Kaksi vuotta sitten parisenkymmentä vuotta toiminut Oasis pani pillit pussiin pakon edessä. Jäsenistö oli vaihtunut matkalla, mutta ydinkaksikko eli Gallagherin veljekset olivat pysyneet. Mutta vuonna 2009 Noel-isoveli ilmoitti, ettei voi jatkaa yhdessä Liamin kanssa. Brittirockin yksi uljaimmista ja suosituimmista siirtyi historiaan seitsemän studioalbumin, lukuisien (ja ällistyttävän hyvien) sinkkujen b-puolien, kokoelmien ja dvd-julkaisujen jälkeen.
Harva varmaan ajatteli, että veljesten ja muun bändin osalta musiikin tekeminen olisi ohi. Piti vain odotella, mitä tuleman piti. Liamin ratkaisu oli jatkaa kokoonpanolla Oasis miinus Noel. Orkesterin nimeksi tuli Beady Eye, ja muut siinä musisoivat ovat siis Gem Archer, Andy Bell ja Chris Sharrock.
Bändin debyyttiin liittyi väkisinkin odotuksia ja vielä suurempia pelkoja. Yhtenä syynä varmasti työnjako Oasis-ajoilta, Noel kantoi päävastuun biisintekijänä ja Liam oli enemmän se karismaattisen viileä ja tylyn itseriittoisesti laukova laulaja-esiintyjä.
Different Gear, Still Speeding ei ole mestariteos, mutta ei myöskään missään nimessä huttua tai kyhäelmä entisen suuruuden raunioilla. Se on turvallisen ja tutun tuntuinen, vaikka metkoja jengojakin löytyy. Liamin ollessa puikoissa olisi saattanut odottaa räyhäkkäämpää rock-meininkiä. Toki sitäkin tarjoillaan, jo albumin ensimmäinen biisi Four Letter Word ottaa tilan haltuun räkäisen vahvasti ja hyvin tutulla Liam-lauluääntämisellä. Mutta kokonaisuudessa levy muuten kuulostaakin sovinnaisemmalta.
Rauhallisemmissa kappaleissa, kuten esimerkiksi Millionaire, Wigwam tai Kill For A Dream Liamin ääni kuulostaa hivenen miellyttävämmältä kuin hetkeen. Se on hyvä, sillä Oasis-aikojen lopussa ja etenkin keikoilla raskaan venyttelevää laulamista oli välillä rasittava kuunnella. Nyt mukana on sävyjä ja rentoutta.
Levyltä löytyy mainio vauhtiveisu Beatles and Stones, eikä muutenkaan ole vaikea arvata, mihin musiikillisiin suuntiin kumarruksia annetaan. Sitä saattoi odottaa. The Roller, For Anyone ja The Beat Goes On esimerkiksi ovat soundimaailmaltaan ja tyylillisesti niin Beatlesia kuin olla ja voi, ja kyllä ne toimivatkin.
Standing On The Edge Of The Noisen paahto tuntuu hivenen teennäiseltä siinä missä Bring The Light onnistuu ja saa hymyn huulille sekä puntin vipattamaan. Vaikka biisit ovat maltillisen pituisia, tuntuu joissain sanottava loppuvan ja loppuaika täytetäänkin turhanaikaisella toistolla. Liam ei ole veljensä veroinen lyyrikko.
Liam itse on sanonut, että Beady Eyen debyytti on yhtä hyvä ellei parempikin kuin Oasis-debyytti Definitely Maybe (1994). Näin ei ikävä kyllä ole. Sitkeästä yrittämisestä ja löytämisen halusta huolimatta sellaisia loistobiisejä kuin vaikkapa Supersonic, Cigarettes & Alcohol ja Live Forever ei nyt Different Gear, Still Speeding -levyltä löydy. Noel oli virtuoosi, Liamilla on vielä matkaa taivallettavana. Hän kulkee kuitenkin oikealla tiellä. http://www.beadyeyemusic.com/
|
