   1
Ydinkysymys: Saisiko olla lisää Uniklubirockia?
Lienee aika lanseerata uusi suomalaisen rockmusiikin genre: Uniklubirock. Tämän genren musiikki on kohtuullisen menevää ja näennäisen tunteikasta. Se on laadukkaasti tuotettua ja soitettua, radioon sopivaa musiikkia, joka on sanoituksellisesti ja musiikillisesti tylsän pulskeaa.
TAP on selkeästi uniklubirockia. Genrelleen uskollisesti albumilla on tavallaan kaikki kunnossa, kuten monet ovat jo varmasti todenneet, kun ovat yhtyeen musiikkia radioaalloilta kuunnelleet: Hyvin menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
TAPin Musiikki on periaatteessa laadukasta rockia, mutta ei sillä ole mitään merkitystä, jos musiikki ei tunnu missään.
Levy ei nimittäin ole millään muotoa mielenkiintoinen. Sillä ei ole mitään oivaltavaa, joka alkaisi kiinnostaa.
Kyse on koko genren ongelmasta. Moni varmasti nauttii TAPin musiikista, mutta minä en voi ryhtyä yhtyettä kehumaan sen vuoksi, että se osaa kirjoittaa perinteisiä rockbiisejä ja että se osaa soittaa ammattitaitoisesti. Tämä voisi riittää, jos sovitukset olisivat erityisen oivaltavia, mutta näin ei tällä kertaa ole. Sanoituksissa on itua, mutta niitä ei jaksa kuunnella puuduttavien biisien takia.
Olisi tavallaan perusteltua kritisoida tätä arviota sanomalla, että se ei kerro levystä paljoakaan. Tämä johtuu kuitenkin siitä, etten keksi mitään järkevää tai mielenkiintoista sanottavaa tästä albumista, sillä se on kuin teflonia. Ainoa tunne on väsähtänyt ja tylsistynyt huokaus. Myönnettäköön, että että viimeisessä biisissä on kyllä pieni ripaus eeppistä kauneutta, mutta se on aika pieni osa kokopitkää albumia.
Uniklubirock on tullut jäädäkseen, mutta sen toivoisi kehittyvän johonkin suuntaan. Siltikin, TAP pärjännee mainiosti bisneksessä tämän kaltaisella musiikilla, vaikkei muuttuisi tippaakaan. Sillä jos tavoitteena on miellyttää… niin, ketä tällaisella musiikilla on tarkoitus miellyttää, sitä en voi sanoa, koska en tiedä. Itseäni Selvillä Vesillä vain pitkästyttää.
|
