|
THE HULIGANS: RAM / Huligans |
|
|
Lähettänyt Kari Koskinen Luettu 660 kertaa.
|
|
01.10.2010 |

    3
Ydinkysymys: Osaavatko Tamperelaiset vielä rokata?
Pitkän linjan muusikoista koostuva Tamperelainen The Huligans on vääntänyt rokkiaan jo vuosikaudet. Hartaasti kypsytelty debyyttilevy Ram kuulostaa asiansa osaavan bändin hengentuotteelta, sillä palaset vaikuttaisivat olevan hyvin kohdallaan.
Juurevalla otteella ja irtonaisin rantein rytisevä musiikki ei ole erityisen salonkikelpoista tai sisäsiistiä, mikä on näissä jutuissa silkka hyve. Särisevä, hyvin orgaaninen ja kuiva soundi siivittää perusasioista ammentavia biisejä ajattomalla tatsilla. Autotallirockin rosoisuutta ja energiaa debyytin aikaiseen Kissiin yhdistelevä meininki sujahtaa korvista sisään varsin vaivattomasti, sillä biiseihin on saatu mukavasti omaa ilmettä ja koukkuja. Niin sanotun tasaisen jöötin taudista Ram siis ei missään nimessä kärsi, vaikka toisaalta se viimeisin potkukin jää ehkä puuttumaan.
Ace Frehleyn kynäilemältä biisiltä kuulostava Talking Heads edustaa levyn hivenen pehmeämpää antia, kun taas Explorer maalailee rokkiaan keskivertoa synkemmällä otteella. Varsinaista balladiosastoa ei suosita, vaan The Huligans luottaa pääosin hikeä lennättävän perinteikkään rokin aseistukseen. Toisaalta taas esimerkiksi My Favourite Stranger kuulostaa kuin iloluonteisemmalta Danzigilta vuosikymmenien takaa, tai vaihtoehtoisesti garagerockin löytäneeltä Elvikseltä. Kappaleista löytääkin vaikutteita monenlaisilta suunnilta, eikä energiasta ole puutetta.
Omaan makuuni The Huligansin meno on sittenkin turhan paljasta ja karua, vaikka levyn tunnelmassa alkukantaista viehätystä onkin. Tyylillisesti ei siis aivan meikäläisen juttu, mutta biiseissä on kyllä mukaansatempaavaa otetta. Pitää myös muistaa se, että tämänkaltaisen musiikin kohdalla bändi näyttää lopullisen voimansa vasta intiimillä klubikeikalla. Suosittelen tsekkaamaan, mikäli kohdalle osuu.
Bändin kotisivut |