|
HARMAJA: LENTO / Wiima Music |
|
|
Lähettänyt Jani Sipilä
Luettu 525 kertaa.
|
|
28.06.2010 |
   2
Ydinkysymys: Jatkuuko Harmajan lento?
Myönnettäköön, että Harmajan debyyttialbumin parin vuoden takainen listasijoitus oli yllätys, vaikka laadultaan levy olikin lähellä napakymppiä ja siten ansaitsi osakseen huomiota. Toisin kuin yleisesti ottaen kirjoitettiin, Harmajan musiikissa ei ole ollenkaan kyse Nick Caven suomenkielisestä vastineesta, vaan modernista balladi-iskelmästä, jossa pilkahtelee vaikutteita popmusiikista ja jopa gospelmaisista tunnelmista.
Debyyttilevyllä kuvailtiin voimakkaita tunnetiloja ja esitettiin mahtipontiseksi paisuvia kappaleita, joita JP Leppäluodon sysimusta ääni antaumuksella tulkitsi. Tekstit pohjautuivat enimmäkseen Saima Harmajan runoihin, joskin mukana oli jo muutamia omia yritelmiä. Lennon tekstit ovat kokonaan omia tuotoksia, ja ehkäpä juuri siksi musiikkipuolella yhtye on päästänyt itsensä helpommalla, kahdessakin mielessä. Kappaleiden nyanssit ja tunnelmat ovat huomattavasti kevyempiä ja positiivissävytteisiä, mutta mieleenpainuvia niistä eivät ole juuri mitkään, ainakaan jos verrataan debyyttilevyyn.
En tiedä onko tämän taustalla tekstipuoleen keskittyminen, mutta levyn tekstit ovat kaikessa runollisuudessaan hankalasti lähestyttäviä ja ajoittain jopa tylsähköjä. Musisointi levyllä on todella taidokasta kuten arvata saattaa, ja sekin osittain kompensoi kappaleiden keskinkertaisuutta. Debyytillä puolestaan ei ollut tarvetta turvottaa kappaleita erilaisilla välisoitoilla ja soitinosioilla, koska sävellykset olivat niin vahvoja jo itsessään.
Harmajan debyytin tasolle ei Lento-albumista ole, mutta se on silti vahva näyttö yhtyeen soitannollisesta osaamisesta. Todennäköisesti Harmaja on halunnut tehdä ilmavan kokonaisuuden, joka ei ole ollenkaan niin painostava kuin debyytti. Tunnetiloissa rypevä Harmaja olisi kuitenkin silti se kiinnostavampi versio.
Kotisivut
|
