|
W.A.S.P: BABYLON / Demolition |
|
|
Lähettänyt Virve Nyyssönen
Luettu 827 kertaa.
|
|
04.12.2009 |
|
Ydinkysymys: Babylonin kautta kohti parempia aikoja?
Levyn aloittava "Crazy" edustaa juuri sitä tukevasti rullaavaa peruswaspia, mistä tämän yhden 80-luvun merkittävimmän heviyhtyeen vieläkin tunnistaa. Kyseinen biisi on myös jostain käsittämättömästä syystä lohkaistu radiosinkuksi.
Vannoutunein fanijoukkokaan ei ole jaksanut viimeisten rimanalituslevyjen jälkeen enää paljon W.A.S.P.ilta odottaa. Moni oli jo "Helldoradon" jälkeen valmis antamaan bändille armolaukauksen ja tyytymään nostalgiatrippailemaan yhtyeen parhaiden, vanhojen tuotosten tahtiin. Siksi on erityisen hienoa todeta, että uudelta levyltä olisi löytynyt paljon parempaakin tarjottavaa pelkän "Crazy" -peruspullan sijaan.
Ehkä yllättävintä koko setissä on kuitenkin se, että sekä paras, että huonoin biisi ovat coverversioita muiden biiseistä. Mielestäni W.A.S.P.in esittämänä Deep Purplen "Burn" peittoaa alkuperäisen version mennen tullen. W.A.S.P. onnistuu saamaan biisiin kunnon paloa tehden siitä samalla täysin omannäköisensä. Toki sitä välimaaston kamaa ja Blackielle tyypillistä symboliikkaan verhottua paatoksellisuutta löytyy myös, eikä omista biiseistä löydy tarpeeksi voimakkaita haastajia menneisyyden biisihaamujen kukistajiksi. "Into the Fire" ja "Godless run" edustavat silti upeasti W.A.S.P.in parhaiten hallitsemaa, tunteikasta voimaslovari-osastoa. Vaikka muut alkuperäiset bändikaverit ovat jo aikaa sitten kadonneet rinnalta, on juuri Blackie Lawless käheine äänineen ja karismaattisine tulkintoineen koko bändin sielu.
Vaikka W.A.S.P. itse ei tunnu häviävän koskaan, pitäisi edes levy osata lopettaa ajoissa. Chuck Berryn "Promised Landin" coverointi on aivan käsittämättömän omituinen lopetus muuten varsin tyylipuhtaalle levylle. Suunta on tästä kompuroinnista huolimatta silti selvästi kohti parempaa.
|
