 A. W. Yrjänä, kenen suomalaisen tai ulkomaalaisen artistin kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä?
– Toistaiseksi oma yhtye on riittänyt. Ihmisten kanssa, joiden tekemisiä ihailee, ei missään tapauksessa haluaisi tehdä hommia. Ihailu muuttuisi tavalliseksi ihmissuhteeksi. Sellaisia on, joiden kanssa olisi mielenkiintoista olla kiertueella. Oli hauska kiertää Kotiteollisuuden kanssa.
Jos tekisitte covereita, mitä coveroisitte?
– Oli kerran puhetta, että tehdään EP, jossa kaikki bändin jäsenet valitsee eniten vihaamansa biisin, mutta jos opettelee soittamaan vihaamansa biisin, se on kuin luovuttaisi. Olemme soittaneet Vanhalla Ylioppilastalolla coverin John Cagen kappaleesta 4'33", joka sisältää saman verran hiljaisuutta. Soitimme siitä 20 sekuntia pitkän HC-punk-version.
Entä kuka sopisi coveroimaan CMX:ää?
– Rockiin liittyy vahva auteur-perinne, biisi ja esiintyjä on osa samaa kokonaisuutta. Faith No More voisi soittaa jotain, pidetään heille nopea suomen kurssi takahuoneessa. Jos jostain haluaisi kuulla versiot, niin tekijäksi jousikvartetti, oopperalaulaja tai ruotsalainen duurivoittoinen tanssibändi.
Pahiten epäonnistunut keikka?
– Joskus on ollut katastrofaalisia keikkoja. Ensimmäisellä Qstockin keikalla ei ollut virtaa käyttää yhtä aikaa valoja ja PA:ta, koska backstagella oli poreallas täynnä mallityttöjä. Soitettiin sitten pimeässä savun keskellä.
– Kevään Tukholman keikalla oli katastrofin piirteitä. Se oli toinen Ruotsin keikkamme. Ensimmäinen oli Haaparannassa vuonna 1985 ja siellä oli enemmän porukkaa.
 Hämärintä, mitä CMX:ltä on kysytty mediassa?
– Edellisen levyn haastattelukiertueella tuli kaupunkilehden toimittaja, joka sanoi "En tiedä teidän bändistä mitään, kerro jotain." Kerroin sitten jotain, että saatiin haastattelu kasaan.
Eikö olisi kannattanut syöttää toimittajalle pelkkää tuubaa?
– Tajusin vasta myöhemmin, että mun olisi pitänyt puhua mitä sattuu, esitellä meidät gay pride -yhtyeenä, joka soittaa diskomusiikkia.
Mihin lehteen ette menisi?
– Kerran festareilla backstagella oli 7 päivää -lehden iskuryhmä. Puhuin heille Thomas Mannin Tohtori Faustuksesta. Yllättäen juttu ei päätynyt lehteen. Olin vastikään sisustuslehdessä kokkaamassa.
Entä mitkä TV-ohjelmat olette jättäneet väliin?
– Hyvin monesta ollaan kieltäydytty. Silloin tällöin tulee todella höyrypäisiä tarjouksia, silloin voi joutua lähtemään.
Millaiseen peliin CMX voisi tehdä musiikkia? Onko koskaan pyydetty?
– Ei ole pyydetty. Sen pitäisi olla aika pitkälti instrumentaalista musiikkia. Talvikuningas on tietokonepelimusiikkia ilman tietokonepeliä.
Vanha CMX-materiaali voisi soveltua johonkin tappelupeliin.
– Pitäisi tapella nopeasti.
 Tekeekö koskaan mieli vastata haastattelukysymyksin niin kuin CMX:n verkkosivujen kysymyspalstalla?
– Kysymyspalstan ärsyttävä sävy johtuu siitä, että ihmiset puhuu tyhmiä.
Eikö palstan kanssa tunnu siltä, kuin isännöisi tekstiviestichattia?
– Vastustin koko palstan perustamista vuonna 1995. Janne halusi, että meillä on ensimmäiset suomalaisen bändin kotisivut. Päätoimitan palstaa ankaralla kädellä.
Mikä on paras formaatti musiikille?
– Mä oon vinyyliaikana kasvanut, vinyylistä pidin ja pidän. Vinyylin puolisko on oikean mittainen, siihen mahtuu 8-10 biisiä. CD-aikana bändit alkoi tehdä 26 biisin levyjä. Biisit ei nouse omiksi kokonaisuuksiksi. Paras olisi julkaista vinyyleitä, joiden mukana tulee latausoikeudet. CD:tä ei tarvita mihinkään.
Oudoin asia, joka on toiminut biisin inspiraationa?
– Luin TV-käsikirjoitusta, johon meidän studiolta oli tilattu musiikkia. Siinä oli teknisiä huomautuksia, joissa luki "Ehdotus ensimmäisen mainoskatkon paikaksi". Tehtiin välittömästi sen niminen raita.
– Noin yleensä saattaa kuulla jonkin ilmauksen. Albertinkadulla oli firma joka purkaa metallirakenteita. Sen nimi on Metallipurkaus. Suomen Standardointiliiton hyllyssä oli kansio, jonka selkämyksessä luki Pyörivät sähkökoneet.
Paras bändin brainstorm-sessioissa ehdotettu levynnimi?
– Kusimyrsky oli vahvoilla kerran, Isohaaran nimeksi. Se roikkui mukana aika pitkään, mutta totesimme, että kukaan ei kehtaa viedä sennimistä levyä kaupan tiskille.
 Miltä tuntuu, kun ihmiset sanovat, että "bändin X musiikki oli joskus hyvää, mutta levyn Y jälkeen se meni pilalle?"
– Kirjailijat tekevät aina vaan parempia teoksia, kuuntelijoiden mielestä muusikot aina vain huonompia. Saamamme ikuinen peruspalaute toisesta levystä lähtien on ollut "Tää on ihan paska". Tämä seuraavan levyn ilmestymiseen asti, joka on aina paskempi.
Lordi teki kauhuleffan. Millainen olisi CMX-kauhuleffa? Ihmisiä huutamassa "Lapsi, lapsi!"?
– Se kauhuelokuva ollaan nähty monta kertaa.
– Meidän elokuvaversion ohjaisi värisokea puolikuollut ranskalainen, joka vihaa repliikkejä. Liikkumaton kamera kuvaisi keikkabussin ikkunasta, yksi leikkaus olisi yhden kelan mittainen. Välissä pestäisiin vanhuksia.
Ainakin tappiota tulisi vähemmän kuin Lordin leffalla.
– Jos haluaisi kustannuksia, voisi heitellä ikkunasta rahaa kameran ohitse.
Kenet haluaisit tekemään CMX:lle levynkannet?
– Pidän sen kaverin töistä, joka tekee ihan valkoisia veistoksia. Jos tekee rumempaa, lihallisempaa materiaalia, niin Francis Bacon.
Entä musiikkivideon? Jos budjettikaan ei olisi esteenä.
– Heti repeän kahteen suuntaan. Yksi vaihtoehto olisi hillitön, räiskyvä ja visuaalinen, soitetaan kitaraa räjähtävän pyramidin huipulla ja tuhat kultaista serafirobottia tanssii tahtia. Tai sitten videon pitäisi näyttää mustavalkoiselta jälkiuunileivän mainokselta.
– Hyvä ohjaaja kaivaisi orkesterin jäsenten mielipiteistä huolimatta jotain esiin orkesterista. Eli Jouko Turkka. Siinä olisi paljon lähikuvia ja itkemistä.
Milloin CMX palaa studioon?
– Syksyllä on tarkoitus tehdä uutta musiikkia. Otetaan hyvin rauhallisesti, ei ole mihinkään kiirettä. Valmiina on 26 kappaletta, mutta ei yhtään tekstiä.
– Jos vaikka rikkoisi populaarimusiikin formaattia. Moni joutuu miettimään mikä on kanavapäällikön mielestä hyvä kertosäe. Se on kuin taiteilija joutuisi miettimään, mitä mieltä inkvisitio on teoksesta.
Huhun mukaan tulossa olisi jotain kirjojakin.
– Syksyllä tulee bändin sivujen 14-vuotiaaseen kysymyspalstaan perustuva kirja. Käsikirjoituksen laajuus oli alunperin 3 700 sivua.
Ja siitä on jäljellä?
– 700 sivua. Eri kategorioita on 35. En tiedä pystyykö kukaan lukemaan sitä kokonaan, mutta saapahan 14 vuotta omituista projektia käärittyä kokoon.
– Lisäksi julkaisen omat taiteen tekemisen päiväkirjat 1995-2008. Iso ja väsyttävä projekti, kuin juoksisi tervassa omaa peilikuvaansa päin. En halua nähdä itseäni puoleentoista vuoteen.
www.cmx.fi
|
