Tavastian kupeessa majaansa pitävä ravintola Ilves vaikuttaa varsin muusikkoystävälliseltä mestalta. Lämpimän toukokuisen perjantain alkuillan meininki on ravitsemusliikkeessä äkkiseltään kuvailtuna huikea. Viereisessä pöydässä Blake-yhtyeen Aaro Seppovaara särpii olutta ja saa seuraansa viereisellä klubilla samana iltana keikkailevan ruotsalaisen Mustasch-bändin jäseniä. Nurkan takana tuolillaan haastattelijan kysymyksiin vastailee Ari Koivunen. Kuin pisteeksi i:in päälle, Ilveksen ovesta sisään pelmahtaa Brother Firetribe –vokalisti Pekka Heino. Mies kävelee rennosti tiskille ja huikkaa yllekirjoittaneen pöytää kohti tutun letkeän ”Dude!”-tervehdyksensä.
Brother Firetiben toista albumia on odoteltu kuin kuuta nousevaa. Yhtyeen False Metal –debyytti oli suorastaan huikaisevan hyvä taidonnäyte bändin kyvyistä luoda vetoavaa duurimetallia. Toinen Brother Firetribe –pläjäys kantaa nimeä Heart Full Of Fire, joka ilmestyi kauppoihin 14. toukokuuta.
Miten paljon yhtyeellä on riittänyt promootiopuolella vientiä toisen julkaisun aikoihin Pekka Heino?
– Helvetin kauan venattiin, että saadaan levy pihalle. Sitä julkaisuahan lykättiin varmaan kuusitoista kertaa (naurua). Levyn piti alun perin tulla jo huhtikuussa, mutta koska Spinefarm laittoi pystyyn sen jenkkihaaransa, niin he halusivat venata, että rapakon takana on homma läjässä ennen kuin Heart Full Of Fire laitetaan ulos. Ja se on minusta ihan hyvä syy sille, että julkaisua lykättiin. Tässä on nyt sitten tasaisen tappavaan tahtiin tehty haastatteluja. False Metal otettiin erittäin hyvin vastaan varsinkin eri medioissa. Mitä kaikkea ensimmäisen levyn tiimoilta tapahtuneesta hypetyksestä jäi lopulta käteen?
– Jokainen tajuaa, että se hype pyöri hyvin paljon Empun (Vuorinen, kitara) nimen ympärillä ja tietysti kauhea läjä Nightwish-faneja tsekkasi, että mikäs tämä Empun sivuprojekti oikein on. Iso osa jengistä ihmetteli, että mitä se tällaista on mennyt tekemään. Että tämäpä on outoa. Palaute oli suurimmilta osin tosi positiivista. Jengi tuntui digailevan ja keikoilla riitti porukkaa. Tuntuu siltä ja toivotaan niin, että oltaisiin oltu jotenkin sen hypen arvoisia. Tai voiko sitä hypeksikään edes sanoa. Toivottavasti ne, jotka levyn tsekkasivat, digasivat siitä. Eikä se mua edes hirveesti kiinnosta, digasiko joku False Metalista, sillä itselleenhän tätä alun perin tehtiin ja tehdään edelleen.
– Keikoilla tuntui käyvän jengiä tasaisen hyvin. Oli tietenkin pienempiä paikkakuntia, jossa ei ollut mitään valtavaa mediamyllytystä ennen keikkaa sitä puffaamassa, joten niissä mestoissa ei välttämättä ollut hirveästi porukkaa. Toisaalta meille sattui myös muutama hyvä lämppäriveto ja siellä tietysti oli paljon ihmisiä.
Puhutaanpa kuitenkin uudesta Heart Full Of Fire levystä. Omin sanoin, miten se eroaa debyyttikiekko False Metalista?
– Suurin eroavaisuus on luonnollisesti se, että levyllä on liverummut (Syystä, että bändiin saatiin keikkojen myötä oikea rumpali, Kalle Torniainen. Toim.huom.). Omiin korviin se saa levyn kuulostamaan paljon elävämmältä. Lähtökohta oli tälläkin kertaa, ettei ajateltu yhtään vaan tehtiin tälle levylle sellaisia biisejä kuin sattui tulemaan ja luotettiin siihen, että silloin ollaan hyvillä jäljillä, kun biisin kuullessaan karvat nousee pystyyn ja hymy huulille. Niillä mentiin ja ollaan uuteen levyyn erittäin tyytyväisiä.
– Minä ja Tomppa (Nikulainen, koskettimet) kirjoitetaan Brother Firetriben biisit. Tompalta lähtee se musiikillinen runko ja riffi-ideat, joihin minä koetan parhaani mukaan tehdä oikeutta kirjoittamalla laulumelodiat ja lyriikat. Niin, teiltähän ei hyvien melodioiden määrä tunnu ehtyvän millään. Mistä ihmeestä kaikki tämä oikein kumpuaa?
– Nasta kuulla, jos se noin on. Tietysti perinteet velvoittavat hirveästi. Tämän tyylistä musaa, mitä me tehdään, on itse tullut kuunneltua koko ikänsä. Sieltä ne ideat tuonne selkärankaan ovat tulleet, ja jotka sitten kumpuavat meidän musiikkiin. Pakko myöntää, että ihan saletisti sieltä tulee myös niitä juttuja, jotka on tehty miljoona kertaa aikaisemminkin melodiapuolella, eikä sille voi mitään. Täytyy vain luottaa siihen, että on tullut pöllittyä parhailta.
Jo False Metalin aikaan piti ääneen ihmetellä, miten on mahdollista, että vasta 2000-luvulla saadaan levylle aikaan kovinta suomalaista kasariheviä. Pekka Heinon mukaan kyse on pitkälti hyvästä onnesta.
– Helvetin vaikea sitä on sanoa. On aina tuuri ja siunaus, että sä törmäät ihmisiin, joiden kanssa olet kaikella tapaa samalla aaltopituudella. Meillä on käynyt hirveä flaksi siinä mielessä. Kyllä tällaista musaa tehtiin Suomessakin genren kulta-aikana, mutta silloin täällä oltiin musassa kaikella tapaa lapsen kengissä, jos puhutaan kansainvälisestä tasosta. Kun uudet tuulet rupesivat puhaltamaan, ne bändit jäivät sinne 80-luvulle eikä uusia syntynyt.
Kumarruksia genrelle
Pekka Heino ja Tomppa Nikulainen omaavat yhteistä historiaa jo 1990-luvun loppupuolelta, jolloin parivaljakko vaikutti yhden levyn tehneessä ja lopullista läpimurtoa vaille jääneessä Cashmir-yhtyeessä. Jo tuolloin kaksikko loihti musiikkia yhteistuumin. Onko niin, että vasta Brother Firetribessä olette lopulta päässeet toteuttamaan täysipainoisesti sitä musiikillista juttua, minkä Cashmirin aikaan laitoitte alulle?
– Näinhän siinä on käynyt. Silloin 1990-luvun lopussa hakattiin päätä seinään aika huolella. Oltiin niin väärään aikaan niin väärässä paikassa kuin olla ja voi. Siihen pikkuhiljaa kyllästyi. Se oli kuitenkin helvetin hienoa aikaa. Soitimme kimpassa sillä porukalla ainakin kymmenen vuotta. Mutta aikansa kutakin. Homma pikkuhiljaa feidaantui ja oltiin lopen kyllästyneitä koko touhuun. Me oltiin sellaisella snadilla lafkalla ja ne alkoivat pikku hiljaa tuupata meitä päivän vaatimusten mukaisiin vaatteisiin eikä homma meidän mielestämme toiminut sillä tavalla. Ei se grunge-meininki oikein iskenyt.
– Kaiken kaikkiaan se oli aika opettavainen rupeama. Kun ruvettiin pikku hiljaa tekemään Brother Firetriben biisejä, niin oli sellainen mentaliteetti, että ei voisi oikeasti vähempää kiinnostaa, että digaako tästä joku. Nyt vaan pidetään hauskaa ja tehdään sitä, mikä tuntuu hyvältä.
Pekka Heino on tuttuun tapaan sanoittanut kaikki Heart Full Of Firen kappaleet. Mistä kaikesta levyn raidoilla puhutaan?
– Heh. Olen koettanut ynnäillä lyriikoita näillä hyväksi havaituilla sanoilla ja lauserakenteilla, eli ajellaan auringon laskuun ja puhutaan ihmissuhteiden helppouksista ja vaikeuksista. Olen mä sinne koettanut heitellä myös kumarruksia genrelle. Jos tarkkaan kuuntelee, sieltä löytyy vanhoja levyn nimiä, mutta mitään kovin syväluotaavaa kamaa lyriikoista ei löydy.
Onko esimerkiksi Play It From The Heart kovinkin omaelämänkerrallinen biisi?
– Siinä on sellainen elämän perusasenne, eli mitä ikinä teetkään, pyri siihen, että teet sen sydämestä ja että pystyt sen takana seisomaan. Levyltä löytyy myös kappale Heard It On My Radio, joka on oma suosikkini. Se on tribuutti mun kahdelle parhaalle frendille, joiden kanssa on tunnettu syntymästä saakka ja joiden kanssa pidetään yhteyttä tänäkin päivänä. Heidän kanssaan ruvettiin musasta digailemaan ihan raivohulluna ja se juttu on säilynyt näihin päiviin saakka. Mä olen kirjoittanut tuon biisin sanat heitä ajatellen. Entäpä duetto levyn nimikappaleessa Nightwish-vokalisti Anette Olzonin kanssa. Millaista boostia luulet tämän tempauksen antavan Heart Full Of Firen myynnille?
– Levy-yhtiöhän kusi hunajaa, kun kuuli siitä. Joutui jo melkein jarruttelemaan, ettei levyn kanteen olisi tullut isoa tarraa, jossa lukee: ”featuring kaks viidesosaa Nightwishistä.” Homma tehtiin ihan frendipohjalta. Me oltiin jo nauhoitettu biisi siten, että mä vedän kaikki laulut. Anette diggaili False Metalista ja tarjoutui jeesaamaan taustalauluissa uudella levyllä. Me oltiin, että totta helvetissä, tervetuloa vaan. Sitten ruvettiin kelaamaan, että miksei samaan syssyyn tehdä duettoa. Missään nimessä ei haluttu lähteä sille ilmiselvälle linjalle, että duetto tehdään johonkin balladiin. Otettiin levyltä se kaikista rokein biisi. Anette teki helvetin hienoa duunia ja pläjäytti komeasti laulut narulle. Kaikki me oltiin enemmän kuin tyytyväisiä tulokseen.
Tullaanko kyseistä duettoa kuulemaan koskaan livenä?
– Ei mitään hajua. Jos olosuhteet sattuvat joskus natsaamaan, niin miksikäs ei. Projektin ehdoilla
Millainen visio teillä on siitä, kuin suureksi Brother Firetriben juttu voisi tulevaisuudessa kasvaa?
– Ei meillä ole siitä minkäänlaista visiota. Meidän pointti on se, että pidetään hauskaa ja sitten kun se hauskuus loppuu, niin loppuu tämä projektikin. Brother Firetribe elää päivä kerrallaan ja punaisena lankana on se, että kaikki viihtyvät.
Mediassa Brother Firetbestä kertovat tarinat on lähes poikkeuksetta koetettu joka kerta tehdä kasarinäkökulmasta. Miltä se on tuntunut?
– Kyllähän mä ymmärrän sen. Hyvin helppoahan se on yleistää siten. Onhan meidän musiikissa rankasti vivahteita kyseisen vuosikymmenen suuntaan. Ei asia mua häiritse yhtään.
Pekka Heino on saanut uuden levyn osalta päävastuun Brother Firetribeen liittyvien haastattelujen teossa. Mies hoitaa osan myös toisen bändinsä Leveragen haasteloista, joten median tentattavana olemisesta on miehelle muodostunut jo jonkinlainen rutiini. Mitä kysymyksiä sinulta on tähän mennessä kysytty eniten?
– Odotas nyt. Sä olet pysynyt aika hyvin sillä linjalla, että vastaukset eivät minulta tule suoraan selkärangasta. Aina kun tulee uusi levy, niin lähdetään liikkeelle levyn teosta ja siitä, millainen uusi levy on verrattuna edelliseen. Sitten on tietysti se, että mites keikat ja tulevaisuus. Varsinkin ulkomaille tehtävissä haastatteluissa tulevat järjestään vastaan ne samat jutut ja niihin vastaaminen on aika konemaista. Kysymyksiin vastaaminen on kuitenkin hyvin pieni vaiva eikä se kyllästytä.
Niin, mites ne Brother Firetriben keikat? Promotiedotteen mukaan tennishevarit eivät kerkeä lauteille välttämättä seuraavaan kahteen vuoteen. Emppu Vuorinen kun heiluu pitkin palloa Nightwishin kanssa ja Pekka Heinollakin riittää Leverage-velvoitteita.
– Keikoista me ei olla puhuttu ollenkaan. Tämä on sen luonteinen prokkis, jota tehdään silloin, kun se kaikille sopii ja olosuhteet on sellaiset. Se on ihan varma, että jossain vaiheessa tullaan lavalle näiden biisien kanssa. Heart Full Of Firen biisejä ei olla vedetty livenä kertaakaan, joten ensin pitäisi päästä treenikämpille soittelemaan, ja juomaan vähän kaljaa, Pekka päättää.
Tavastian kupeessa majaansa pitävä ravintola Ilves vaikuttaa varsin muusikkoystävälliseltä mestalta. Lämpimän toukokuisen perjantain alkuillan meininki on ravitsemusliikkeessä äkkiseltään kuvailtuna huikea. Viereisessä pöydässä Blake-yhtyeen Aaro Seppovaara särpii olutta ja saa seuraansa viereisellä klubilla samana iltana keikkailevan ruotsalaisen Mustasch-bändin jäseniä. Nurkan takana tuolillaan haastattelijan kysymyksiin vastailee Ari Koivunen. Kuin pisteeksi i:in päälle, Ilveksen ovesta sisään pelmahtaa Brother Firetribe –vokalisti Pekka Heino. Mies kävelee rennosti tiskille ja huikkaa yllekirjoittaneen pöytää kohti tutun letkeän ”Dude!”-tervehdyksensä. 
