 Qstockin tumminta ja raskainta antia esittelevä sveitsiläinen bändi syttyy mustaan hehkuunsa nimenomaan livenä. Toki toimittaja oli aiemmin diggaillut klassikkolevyjä Morbid Tales, To Mega Therion ja Into the Pandemonium, mutta festivaalikeikat ja häkellyttävä paluukiekko Monotheist avasivat silmät sepposen selälleen. Yli viistoista vuotta taukoa ei näemmä tuntunut missään. Hieman väsähtäneen oloinen, metallipiireissä paremmin Tom G. Warriorina tunnettu Thomas Gabriel Fischer vastaa puhelimeen lakonisesti eräänä alkukesän perjantai-iltana. Onneksi vuoropuhelun edetessä mies innostuu enemmän ja enemmän. Ilkeät huhupuheet miehen huonosta ulosannista englanniksi ovat suorastaan potaskaa. Miellyttävän herrasmiehen uupumukselle on varmasti hyvä syy, nimittäin juuri parahiksi ennen haastattelupäivää päättynyt Pohjois-Amerikan kiertue.
– Kiertue oli erittäin vaikea, täynnä kovaa työtä. Tämä oli jo toinen pitkä kiertue Amerikassa puolen vuoden sisään. Ensimmäisellä kerralla teimme 46 show'ta ja toisella kertaa 26, eli siinä on aika monta keikkaa. Kaikki se matkustelu. Aika ponnistelua siis, mies myöntää.
Itse yleisö oli kyllä onneksi nytkin fantastista Tomin mukaan, eikä bändi ole vielä kyllästynyt kiertelyyn, vaikka comebackin jälkeinen aika on ollut erittäin hektistä. Eikä rankka kiertue-elämä jää suinkaan tähän. Ennen Qstockia bändi ehtii käväisemään vielä Australiassa asti.
– Australia on ollut mielessämme siitä lähtien kun perustimme bändin. Olemme uneksineet, että pääsemme sinne, Japaniin, ja itse asiassa pohjoismaihin. Nämä haaveet on nyt täytetty, Tom kertoo mielissään. Venäjälle mies toivoisi vielä pääsevänsä. Muuten bändi on aikalailla tehnyt keikkaunelmistaan totta, mutta Tomin päätavoite on kirjoittaa entistä parempi levy seuraavaksi.
Ydinkolmikko – Tom, basisti Martin Eric Ain ja rumpali Franco Sesa – tarvitsee livenä apuvoimia. Norjalainen, muun muassa Cadaveristä ja Apotygma Berzerkistä tuttu Anders Odden soitti vielä viime vuonna kitaraa keikoilla, mutta nyt mukana on uusi sessiomies. V Santura saksalaisesta Dark Fortressista. Tom suitsuttaa tuoretta livekitaristiaan.
– Hän on erittäin hyvä kitaristi, täysi ammattilainen ja erityisesti miellyttävä persoona. Se on erittäin tärkeää kun soittamme niin paljon keikkoja. Anders itse asiassa soitti pari äskettäistä Kreikan keikkaa tuuraten oman bändinsä kanssa kiireistä V Santuraa. Tom suitsuttaa Andersin olevan loistava kitaristi ja hyvä ystävä, mutta silti henkilökohtaisella tasolla homma ei aivan toiminut. Diplomaattisesti Tom ei paljasta yksityiskohtia.
Sveitsistä pakoon
Tom valittelee, ettei bändi päässyt soittamaan vielä pohjoismaihin 80-luvulla, kiitos levy-yhtiön. Nyt bändi ottaa kaiken ilon irti, ja on soittanut Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ahkerasti. Suomesta miehellä on vain hyvää sanottavaa.
– Odotamme Suomeen tuloa. Tätä voi olla vaikea uskoa, koska jokainen bändi sanoo näin tullessaan maahan, promootion takia. Fakta on kumminkin se, että meillä on paljon faneja Suomessa, ja maa tuntuu miltei kodilta. Saamamme vastaanotto on miljoona kertaa parempi kuin kotimaassamme. Keikkojen järjestely on ollut täydellistä ja konsertit hyviä, mies hehkuttaa.
Omalla maallaan harva on profeetta. Sveitsi saakin kitaristiltamme täyslaidallisen.
– Sveitsi on hemmoteltu, ylimielinen maa. Ihmiset ovat rikkaita, eivätkä ole kiinnostuneita musiikista. Heille on tärkeämpää saada rahaa, ja olla äveriäämpiä kuin naapurinsa. Ihmiset kuuntelevat mieluummin ulkomaalaisia bändejä, mies sadattelee, mutta samaan hengenvetoon on tyytyväinen siitä, että kotimaansa rajojen ulkopuolella Celtic Frost otetaan sitäkin lämpimämmin vastaan.
– Sveitsissä ei ole oikein mitään. Meillä ei oikeastaan ole minkäänlaista skeneä tai levyteollisuutta. Musiikillisesti Sveitsi ei ole minulle olemassakaan. Vaikka olemme syntyneet täällä, perustaneet bändin täällä, emme tee bändinä täällä mitään. Soitamme ja levytämme ympäri maailmaa. Olen itse elänyt jo monissa maissa, ja luultavasti tulen jatkossakin elämään muualla kuin Sveitsissä.
Celtic Frost on siis todellakin kansainvälinen bändi.
– Martin on kaksoiskansalainen, hänellä on Sveitsin ja USAn passi. Ja meillä on nyt italialainen rumpali. Tällaista tämä on aina ollut. Ainoastaan treenaamme Sveitsissä.
Settilista ilman kompromisseja, ja Hellhammeria
 Bändi on veivannut keikoillaan uskollisesti klassikkojaan kolmelta ensimmäiseltä levyltä, jolloin uusi Monotheist on jäänyt hieman lapsipuolen asemaan. Qstockissa bändi lupaa soittaa hieman viime kesää enemmän uutta materiaalia.
– Fanit haluavat kuulla vanhoja biisejä, joten yritämme tehdä tasapuoliset valinnat. Soitamme ehkä kolme tai neljä uutta kappaletta, ja loput vanhoja. Muutamme tätä suhdetta seuraaville kiertueille, mutta nyt soitamme täydellisen läpileikkauksen urastamme.
Vaikka voisi kuvitella, että Circle Of The Tyrantsin tai Procreation (Of The Wickedin) soittaminen illasta toiseen uudemman materiaalin kustannuksella alkaisi tympiä, Tom viittaa taas siihen, että bändi tekee, kuten tahtoo.
– Kukaan ei pakota meitä soittamaan mitään. Soitamme vain biisejä, joita itse haluamme. Rehellisesti sanoen nautimme vieläkin joka ilta kappaleidemme soittamisesta. Emmehän soittaneet niitä seitsemääntoista vuoteen. Tällä haavaa hauskinta on soittaa Procreationia ja setin päättävää Synagoga Satanaea.
– On paljon vanhoja kappaleita, kuten Babylon Fell (Jade Serpent) ja Caress Into Oblivion, joita haluaisimme vielä soittaa, ja teemmekin sen tulevaisuudessa, Tom lupaa.
Celtic Frostin rujon esiasteen Hellhammerin biisejä Qstockissa toivovat saavat ikävä kyllä pettyä.
– Olemme kyllä treenanneet joitakin biisejä, mutta ne kuulostivat liian hyviltä ollakseen Hellhammeria! Tuntuisi epärehelliseltä soittaa näitä biisejä, koska ne kuulostaisivat ihan Celtic Frostilta. Soitettuamme kappaleita tajusimme, ettemme vaan voi enää luoda uudelleen Hellhammeria.
Tuskaa Tuskassa ja muualla
Blogissaan Tom kuvaili arvoituksellisesti, että muutoin onnistunut Tuskan keikka oli hyvin lähellä muuttua triumfista fiaskoksi. Fischerin terveys alkoi heilahdella jo aiemmin kiertueella.
– Minulla oli raskas operaatio Sveitsissä juuri ennen Tuskaa. Olisimme voineet peruttaa keikkoja, mutta olimme sopineet ne, emmekä halunneet tuottaa faneille pettymystä.
– Kroppani luhistui täydellisesti heti show'n jälkeen. Backstagella oli tuolloin paljon ihmisiä, ystäviäni ja muuta jengiä. Oli erittäin kiusallista, että he saivat todistaa tapausta. Parissa viikossa olin toipunut, mutta minun ei olisi pitänyt lähteä lavoille niin pian leikkauksen jälkeen. Halusin soittaa festivaaleja ja maksoin siitä hinnan.
Mutta itse keikkahan oli todella juhlava hetki. Toivotaan, että Qstockissa bändi on yhtä hyvässä vireessä. Ryhmä pääsee jälleen näyttämään kyntensä auringonpaisteessa.
– Kokemus oli täysin uniikki. Oli jo miltei yö, mutta aurinko paistoi. En ollut kokenut moista aiemmin. Onnistuimme mielestämme tuomaan synkän mielialamme yleisölle, Tom pohtii, ja keikan nähneet voivat vain yhtyä tähän.
Keväällä maita ja mantuja kiersi piinkova paketti kun thrash-dinosaurus Kreator ja black metal -sensaatio Watain kiersivät Celtic Frostin kanssa. Toinen kiertuekumppaneista miellytti Tomia, toinen taas ei.
– Nautin suuresti Watainin kanssa soittamisesta, mutta en taas nauttinut Kreatorin kanssa soittamisesta henkilökohtaisista syistä. En saisi sanoa tällaisia julkisuudessa, mutta olen vain äärettömän pettynyt Kreatoriin. Ystävystyimme Watainin kanssa. Kävin katsomassa Chicagossa heidän omaa keikkaansa, ja se oli vielä parempi. Tiedän, että monet eivät pidä bändin asenteesta ja provokatiivisuudesta, mutta he ovat ihmisinä ja livebändinä aivan fantastisia.
Vaikka Celtic Frost onkin genrerajojen ulkopuolella, Tom tuntee selvästi hengenheimolaisuutta black metal -bändien kanssa. Taannoinen Hole in the Sky –festari Norjan Bergenissä olikin bändille varsin erityinen esiintyminen, vaikka yhtye joutui lauteille nelipäiväisten kekkereiden vihonviimeisenä bändinä, eikä teknisiltäkään ongelmilta säästytty.
– Bergen tuntui kodilta. Kaupunki on niin sidoksissa black metal –musiikin historiaan. Meillä on ollut Norjassa monta puolestapuhujaa, monta ystävää, että vihdoinkin maassa soittaminen oli erittäin voimallinen kokemus. Meidät otettiin vastaan kuin olisimme norjalainen bändi. Olimme erittäin otettuja.
Eläkepäivät ohi
 Celtic Frostin paluun, levynteon ja kiertämisen on pakko olla suuri muutos Fischerin elämässä. Tavalliselle elämälle sai heittää hyvästit.
– Näin asia on. Tavallaan elämäni muuttui täysin, Celtic Frost oli yhtäkkiä läsnä 24 tuntia päivässä. Mutta tavallaan mikään ei muuttunut, elämäni on aina ollut vahvasti liitoksissa Celtic Frostiin ja Hellhammeriin. Elämäni muuttui siis jo vuonna 1983. Comeback oli siis hyvin looginen askel.
Bändin lopettamista Tom ei kadu. Epäonnistuneiden musiikillisten kokeilujen jälkeen oli hyvä hetki kerätä voimia ja aloittaa puhtaalta pöydältä.
– Se oli hyvä päätös. Takaisin tultuamme teemme homman niin kuin se pitää tehdä, samalla tavalla kuin alun perinkin.
Moni nykybändi kertoo Celtic Frostin ja Hellhammerin suureksi esikuvakseen, ja sen myös kuulee musiikista. Tom ei myönnä, että kulttimaine tuntuisi mitenkään erityisen mukavalta. Eikä se ainakaan ollut syynä comebackiin.
– Se tekee oloni vain epämukavaksi. Haluaisin vain olla kotonani ja soittaa musiikkiani. Sain maineemme selville, kun teimme vuosina 1999-2000 uudelleenjulkaisut levyistämme ja julkaisin kirjani, Are You Morbid?. Kun kiersin maailmaa tuolloin, kaikki kertoivat, kuinka Celtic Frost oli suuri vaikute. Olimme jo ennen tätä tehneet päätöksen bändin uudelleen kasaamisesta, Tom päättää.
Kuvat: Timo-Tapani Hanhirova
www.celticfrost.com
|
