 Kaksi vuotta sitten Qstockin porteilla äimisteli positiivisesti yllättynyt kolmikko. Zen Café oli mielikuvissaan tulossa pienimuotoiseen nuoruutensa Kuusrockiin, mutta päälavan edustalla odottikin kymmentuhatpäinen yleisö.
- Se oli todella erikoinen kokemus. Koko matkan keikkabussissa pyöritteli päässä muistoja pienestä ja sympaattisesta Kuusrockista. Kun saavuimme bussilla festivaalialueen porteille ja ne avautuivat eteemme, piti tosissaan hieroa silmiä, että mitä helvettiä. Olihan se todella hienoa, että Ouluun on noussut näin iso festivaali, yhtyeen laulajakitaristi Samuli Putro tuumaa.
Ei ole mikään yllätys, että Putro on mielissään Oulun viime vuosien rock-elämän nousukaudesta. Raahesta lähtöisin oleva bändi pitää kaupunkia eräänlaisena kotikenttänä. Suosiota bändille pohjoisen pääkaupungissa myös riittää, sillä se veti viime syksynä rokkibaari 45 Specialin täyteen peritä neljänä iltana peräkkäin. Neljän keikan rupeama avasi yhtyeen uusimman Stop-albumin julkaisukiertueen.
- Totta kai Oululla on erityinen merkitys, kun on asunut ensimmäiset kahdeksantoista vuottaan ihan siinä kupeessa. Ainahan sitä lähdettiin talvisin Raksilan marketeilta ostamaan hokkareita ja niin edelleen. Nelivitonen aiheuttaa keikkapaikkana vähän samanlaista jännittävää värinää kuin legendaarinen Tavastia. Yleisössä on vanhoja lukiokavereita, joten ilmassa leijuu tiettyä jännitettä.
Jännittäminen sinänsä on vittumaista, mutta yleensä se muuttuu soittaessa positiiviseksi fiilikseksi ja hyväksi keikaksi.
Oulun konserttien lisäksi yhtye on ehtinyt soittaa uuden albumin materiaalia kymmenillä keikoilla. Bändi huomasi jo Stop-levyä tehdessään, että kappaleet tulevat olemaan hyviä ja kestäviä livevetoja. Putro ei ole vieläkään muodostanut tarkkaa mielipidettä yli puoli vuotta sitten julkaistusta pitkäsoitosta.
- En ole vieläkään kuunnellut sitä sitten levyn julkaisun. Sen tiedän, että kappaleet ovat hyviä keikkabiisejä ja se on tällä hetkellä pääasia. Edessä on vielä tiukka keikkarupeama kesällä, jolloin pitää vetää näitä viisuja. Tässä vaiheessa ei ole sijaa liialle analysoinnille. Joskus syksyllä voisin sitten istua alas, kuunnella levyä tarkemmin läpi ja miettiä, onko se hyvä vai huono.
MUSIIKKIJUHLIA TOISTENSA PERÄÄN
Zen Cafélle on tulossa yhtyeen uran vilkkain festarikesä. Bändi ehtii kiertämään tulevan suven aikana jopa kolmekymmentä musiikkijuhlaa. Putron mukaan uusimman levyn raitoja on otettava mukaan settiin, oli sitten kyseessä festivaali- tai klubikeikka.
- Tuoreimman albumin kappaleita on todellakin oltava aina siellä jonkin verran mukana, sillä eihän pelkästään vanhoja hittejä soittavalla yhtyeellä ole juuri muuta tarkoitusta kuin olla nostalgiabändi. Sellainen yhtye on käytännössä jo kuollut.
Festivaaliohjelmistoon Zen Café tulee kuitenkin ottamaan paljon koko kansalle tuttuja hittejä eikä Putro näe mitään järkeä lähteä liiaksi taiteilemaan. Yhteislauluhetkien välissä saattaa silti tulla myös vähän tuntemattomampiakin vetaisuja.
- Hitit kuuluvat festareiden luonteeseen eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Ei silti tarvitse hittienkään kanssa lähteä kulkemaan sitä ilmeisintä tai tylsintä polkua. Settiin mahtuu noin 12-14 biisiä, joten sinne sekaan voi aina toki myös kaivaa jotain vähän yllätyksellisempiä biisejä. Kun aletaan soittaa biisejä tältä erikoisosastolta, osa yleisöstä tippuu tällöin pois, mutta toisaalta toiset saavat enemmän irti.
Yhtye on miettinyt etukäteen parisenkymmentä biisiä, josta päivän lopullinen biisilista rakennetaan ihan fiilispohjalta.
- Tämä voi kuulostaa hyvin kliseiseltä, mutta setin kanssa mennään päivä kerrallaan ja lopulliset valinnat tehdään oikeastaan vasta festivaalialueella. Biisilista kuitenkin kannattaa tehdä tunnepohjalta, sillä ei ole mitään järkeä mennä soittelemaan kappaleita, joita kohtaan soittajilla ei sinä hetkenä ole mitään kiinnostusta.
Hittiosaston lisäksi Putron mukaan bändi saattaa tuoda settiinsä jotain vanhojen levyjen tuntemattomimpiakin kipaleita settiin tuomaan piristystä.
- Niitä kappaleita on vain alettava harjoitella, vaikka moni sitä ei ehkä uskokaan. Debyyttilevy Romuna tuli kymmenen vuotta sitten, joten ei niitäkään biisejä kerta kaikkiaan tuosta vaan muista. Toki osa biiseistä on jo auttamattomasti vanhentunut meille itsellemme, kun niissä laulettavat jutut eivät ole enää millään muotoa ajankohtaisia.
Vaikka Zen Café on kiertänyt kotimaan suurimpia festivaaleja kymmenkunta vuotta, kesäkeikat eivät ole alkaneet pursuta korvista ulos. Tänä suvena on Stop-albumin nauhoituksista aiheutuneen välivuoden johdosta paljon latausta festarikeikkoja kohtaan. Putron mukaan tauko on tehnyt hyvää.
- Viime kesänä emme tehneet kuin yhden keikan Raumanmeren juhannuksessa, joten tällä hetkellä on tosi hyvät tunnelmat lähteä kiertämään eri kekkereitä. Muutenkin bändimme on päässyt askel askeleelta soittamaan yhä isommille lavoille , mikä on pitänyt mielen virkeänä.
Bändi ei todellakaan ole aina riekkunut päälavoilla, vaikka ensimuistelulla niin saattaisi tuntuakin.
- Ensin 90-luvun alussa lähetellessämme c-kasetteja saatoimme päästä jonkinlaisiksi alue-esiintyjiksi tai festarijunaan. Kun aloimme julkaista albumeita, pääsimme pienemmille lavoille ja telttoihin. Vuosituhannen vaihteessa hiljalleen alkoi tulla mukaan erilaisia kakkoslavoja. Vasta toissa kesänä me nousimme päälavakantaan. Eli koko ajan on tapahtunut pientä kehitystä.
NOUSU PÄÄLAVASARJAAN
Zen Café alkoi nousta suuren yleisön tietoisuuteen kesällä 1999, jolloin samana vuonna tulevan Ua Ua -albumin ensimmäiset hitit raikasivat radiosta ihmisten tietoisuuteen. Ensimmäinen todella väkirikas festivaalikeikka ajoittuukin Putron mukaan levyä seuranneen kesän Provinssirockiin.
- Sellainen eka todella suuren luokan keikka oli vuoden 2000 Provinssissa saarilavalla. Silloin oli ensimmäistä kertaa sellainen mieletön näky, kun sieltä puiden lomasta tulvi koko ajan lisää yleisöä lavan edustalle.
 Suurille yleisömassoille esiintyminen laittaa veren kiertämään vauhdikkaasti ja energia tuntuu olevan liikaakin. Pää pitäisi pystyä pitämään tuolloin kylmänä.
- Onhan tuollaisen 20 000 ihmisen edessä soittaessa aivan käsittämätön lataus päällä, mutta siinä täytyy yrittää pysyä rauhallisena. Liika koheltaminen menee niin helposti yliyrittämisen puolelle. Isoilla lavoilla riehuminen on myös niin raskasta, että meininkiä on pakko kasvatella hiljakseen. Muuten huomaa pian seisovan stagella ihan väsyneenä oksennuksenmaku suussa eikä se näytä yleisölle sitten yhtään miltään. Siinä mielessä ero on suuri klubikeikkoihin, jossa kannattaa lyödä heti suoriltaan jalat alta.
Jos Zen Café on oppinut hoitamaan kylmän viileästi festarikeikkojaan, bändi on myös huomannut kantapään kautta, ettei kunto riitä juhlia aamuun asti ja nousta seuraavana iltapäivänä jälleen lavalle.
- Tuossa muutamia vuosia takaperin, kun aloimme saada vähän isommille lavoille keikkoja, meillä oli vähän ongelmia bilettämisen kanssa. Liian usein löysi itsensä riemuitsemassa onnistunutta illan keikkaa virvokkeiden kera aamuneljältä ja seuraava keikka siinsi toisaalla iltapäivällä kahdelta. Siellä sitä sitten yritettiin soittaa keikkaa läpi puolikuolleena. Eihän tuollaista meidän kunto kestä. Mehän ollaan jo vanhoja miehiä, Putro tuhahtaa.
Energiaa tulevien festareiden päälavoilla bändi tuleekin tarvitsemaan, sillä kolmikko lähtee koitokseen pitkästä aikaa ilman lisäsoittajia.
- Useimmiten bändithän lähtee ottamaan lisäkäsiä mukaan festarikeikoille, mutta me päätimme tällä kertaa mennä eteenpäin ihan triona. Se tuo toki soittamiseen lisää haastavuutta, mutta onhan tätä treenattu 15 vuotta, joten voi luottavaisin mielin lähteä vetämään. Ja silti hirvittää. Muutenkin trio on jotenkin hieno koostumus bändille. Kävin katsomassa jollakin festareilla kolmestaan vetäviä Pistepirkkoja. Soitto paikoin vaappui, mutta sillä ei ollut mitään väliä, kun siitä tiukasti välittyi se kaikki olennainen. Kyllä se on kuule niin, että kovimmat jätkät vetää triona.
Teksti: Henri Turunen
www.zencafe.net
|
