Mikä on DemoXpress?
DemoXpress on Suomen mittakaavassa uudenlainen foorumi, joka ei ole pelkästään Vertigon palvelu demojen arvostelua varten, vaan myös kaikille musiikinlajeille avoin demokilpailu. Palkintojen valitsemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että niistä olisi alkutaipaleellaan oleville yhtyeille mahdollisimman paljon käytännön hyötyä.
Lähetä siis demosi arvosteltavaksi ja osallistu samalla demokilpailuun! Osoite on:
Pop, rock ym. demot:
Teemu Koskinen
Vanha Valtatie 30
12100 Oitti
Metalli- ja raskas rock -demot:
Joni Juutilainen
Huhtasaarenkatu 12 C 8
69100 Kannus
Muut demot:
Vertigo
DemoXpress
PL 13
00301 Helsinki
Kuoreen merkintä: DemoXpress!
Lisätiedot: vertigo@POISTATAMAvertigo.cd
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
 Mollissa groovaavaa poppia kerroissaan kepeämmällä haaveilulla piristävä espoolaisnelikko on kolmen biisin äänitteellään ihan hyvässä liikkeessä. Jouni Porion laulu kaartaa komeasti, kuiskaillen säkeissä vaanivammin. Kuulailla koskettimilla leijailevan Seeprakalan pohja on groove, mutta mihinkään todellliseen rytmi-iloitteluun ei lähdetä edes energisimmällä kappaleella Strange Life. Ehkä levyn parhaan sävellyksen Nothing Will Be Lostin monimausteisesta haaveilusta tulee lähinnä mieleen uneliaampi Moby. Tyylikästä kyllä, mutta hiukan yllätyksetöntä.
Hyvää: tyylikkyys, kevyen grooven ja pop-maailman sulava kohtaaminen
Kehitettävää: Hiukan liikaa taustamusiikkia
http://www.zebrafishsite.com/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
 Helsinkiläinen keskiraskasta rokkia soittava nelikko tunnettiin aiemmin nimellä Valtava. Nimenvaihdoksen myötä musiikki progeilee hiukan vähemmän ja kieleksi tuli englanti. Vaikka viiva kulkee suoremmin, vaihtuvat raskaat riffit leijailevampaan säkeeseen edelleen aika poukkoillen. Kolmen biisin näytteellä vakuuttaa tiukkuus, jyräävyys ja säkeiden ilmavuus. Varsinaiset koukut ja hurmoksellisuuden kiteyttäminen jäävät hiukan vielä horisonttiin leijumaan. Haavelliset osat hallitaan toki hyvin, eikä raskailukaan ole kovin puuduttavaa. Kokonaisuutena melkoisen jylhää.
Hyvää: haaveellisuus, etenevä tiukkuus, hallittu mahtipontisuus
Kehitettävää: Hyvästä pohjatyöstä pitäisi kyetä siivilöimään todellisia helmiä.
http://www.myspace.com/wandermindband
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
The Orkestra mainitsee tavoitteekseen avaramielisen modernin rockin luomisen ja tieksi on näemmä valittu mollissa leijaileva, hetkittäin hiukan laahaava säröily. Parhaimmillaan yhtye on hiukan valoisammin grungahtavissa kohdissa, kuten Supernovan kerrossa. Ulkomaan ihmeistä mieleen nousee paikoittain vaikkapa Live. Sooloja, poikkeavia väliosia ja melodiakaarta osataan kaikkia käyttää. Silti jälkimauksi jää hiukan liian tasainen. Cynical Love/Haten kiivaita riffejä tai Real Onesin maalailevuutta olisi voinut käyttää enemmänkin.
Hyvää: soittotaito, laulun ja soiton sulava tummuus
Kehitettävää: mielikuvitus, persoona
http://www.theorkestra.com/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
 Lahtelainen nelikko pistelee mukavan kulmikasta ja raskasta suomenkielistä rokkia hevi-sävyillä, tuoden mieleen välillä Kotiteollisuuden punkimman pikkuveljen, hetkittäin taas Klamydian heviserkun. Melko synkeästä ja totisesta jylhistelystä jää mieleen komeat mollimelodiat ja raskas menevyys. Jyystön jyhkeys syö hivenen sen koskettavuutta, mutta keikkakoneena pistää varmasti tukkaa heilumaan. Mielikuvituksen käytöllä hommaan saisi tarvittavaa lisäpersoonaa, nyt homma ei oikein eroa edukseen.
Hyvää: Raskas menevyys, melodiat
Kehitettävää: Persoona
http://www.raaka-aine.com/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
Vuonna 2001 perustettu oululainen nelikko aloittaa sotkemalla ainakin riehakasta skata, ilkikurista poppia sekä progeilevaa vinoutta. Voiko moisesta olla pitämättä? Voi toki, mutta Hannu Hailuodon haaveellisella laululla koristeltu Oiva hoitaa homman hyvin. Kansanlaulun haikeillessa melankolisemmissa pyörteissä melko seesteisesti, lähtee Jethro raskaamman ja mahtipontisemman folk/proge/rockin sekameteliin, löytäen myös kepeän askeleen. Väreellä on sekä ideoita että näkemys, miten niitä työstää. Varsinaisiksi tuleviksi klassikoiksi en näitä kolmea sävellystä silti vielä nostaisi, vaikka melkoisen piristävä tuttavuus tämä Oiva onkin.
Hyvää: eri elementtien rohkea yhdistely, idearikkaus, kyky olla myös kepeä
Kehitettävää: Kliseisesti voisi sanoa, että se ihan viimeisin terävyys vielä uupuu.
http://www.oivavare.cjb.net/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
 Vaasalainen melodista rokkia soittava trio kumartaa vahvasti sellaisten kotimaisten melankoliarevittelijöiden kuin Apulannan ja Uniklubin suuntaan. Yhtä raskas tai vihainen bändi ei ole kuin Apis eikä toisaalta ainakaan näillä kahdella kappaleellaan pääse edes yhtä tarttuviin kokonaisuuksiin kuin Unis. Soundit ovat isot, voimakkaat ja hyvin viimeistellyt. Laulaja-kitaristi Ile ei ihan yllä sellaiseen tunteen paloon mitä tällainen tyttöjen itketys vaatisi. Tuhannen vastaavan tunnelmarokkaajan seurassa parempaa keskitasoa.
Hyvää: Hyvät soundit, tekemisen meininki
Kehitettävää: Millä nousta massasta edukseen?
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
Alakuloista mutta kiivasta vaihtoehtorokkia todella metallisilla soundeilla mutta melodisilla sointukuluilla soittava Oululainen nelikko on viritellyt verkkojaan pinnan alla jo useammalla hienolla näytteellä. Yli kymmenvuotias yhtye liikkuu kahden raidan singlellään niin uhkaavasti junnaavan kuin raskaasti ruoskivan rockin piirissä. Vauhdikkaimmillaan hiki ja tukka lentää kaarella, rauhallisimmillaan huojutaan tukka silmillä lattiaa mittaillen. Tunnelman ja tahdin vaihdokset tehdään sulavasti ja sävykkyys on mahtavaa. Antti Karhun laulu toimii. Todella vahva raskaamman rockin nouseva kyky.
Hyvää: sulavuus, tunnelmat, soitto, laulu...
http://kotisivu.mtv3.fi/jointdepression/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
Frailin kasari-kuulailla kosketinvyöryillä varustettu tummanpuhuva melodiarock kaartelee melko kevyesti, hakien rokimpia sävyjä runnovasta kitarasäröstä. Laulaja-kitaristi Tarmon tulkinta ei ehkä kaikkein persoonallisimpia reittejä avaa, mutta kokonaisuutena Frailin näyte on valmista kamaa. Soundit ovat tasapainossa, eikä soitossakaan ole pahaa sanottavaa. Vielä kun yhtye saisi touhuunsa täysin omankuuloisensa sävyn. Vastaavaa on viime vuosina kuullut aika paljon.
Hyvää: soittovarmuus, soundit, valmius
Kehitettävää: persoona
http://www.frailmusic.com/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
Vantaalaisnelikko naittaa kiivaasti etenevää ja laajalti polveilevaa progressiivista rockia haaveelliseen melodiaan ja pieniin ja hymyäviin pop-palasiin. Soitannollinen osaaminen loistaa, mutta kuulijaa huomioidaan myös. Ei siis pelkkää muniin puhaltelevaa tiluttelua. Yhdeksänminuuttisen avausraidan sekametelisoppa jodlauksineen ja pyöränkellon rinkutuksineen peilautuu iättömän kauniiseen poppiin, jonka tähtihetki on selkeästi kolmosraita Haven. Ei sirkusta eikä folkkia, vaan progeilevaa jamittelua parhaimmillaan jopa kingstonwallmaisella energialla sekä uneliasta, mutta monisäikeistä poppia. Kappalerakenteissa innostutaan jammaamaan hiukan liikaakin.
Hyvää: soittotaidot, mielikuvitus, popin ja progen sulava risteyttäminen
Kehitettävää: Kaavaa voisi hiukan tiivistää
http://www.circusfolk.tk
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
05.09.2006 |
Oululaisnelikko tiivistää viiden biisin näytteellään groovea pohdiskelua tiukkailmeiseen grunge-säröön. Bändin soundi on aika loppuun asti mietitty, melodisuutta, raivoa ja energiaa on kaikkia vähintään riittävästi. Kaikesta hyvästä huolimatta homma ei karkaa ihan sellaiseen mielikuvituksen lentoon, kuin mitä tällaisesta vaihtelevasta ja poukkoilevasta kaavasta voisi olettaa. Hyvällä tiellä toki ollaan. Nyt kun peruskaava alkaa olla hanskassa, niin ei muuta kuin hakemaan siihen entistäkin purevampia mausteita.
Hyvää: entistä tiiviimpi ja tasapainoisempi soundi, omaperäinen tyyli, monipuolinen ja osaava soitto
Kehitettävää: todellinen yllätyksellisyys
http://www.dianband.net/
|
|
|
|
