Transmenu powered by JoomlArt.com - Mambo Joomla Professional Templates Club

Loss Of Humanityn metalcore-myllytys ei järin inspiroituneelta tähän korvaan kuulosta. Yhden biisin ssisältävä demo ei tosin hirveästi bändin todellisesta kyvykkydestä vielä kerro, joten pitänee vain odotella josko tulevaisuudessa yhtye kykenisi tarjoamaan jotain hivenen jännittävämpää. Uskon että se on jopa mahdollista.

Hyvää: Aggressiota ja asennetta ainakin löytyy.
Kehitettävää: Rain of Hatred ei biisinä vakuuttanut ja leimaa yhtyeen turhan kasvottomaksi genrensä edustajaksi.

Envyn goottihenkinen melo-death edustaa genren keskitasoa  ja demolta löytyvät kaksi sävellystä ovat ihan kelpoja omassa lajissaan. Kitaristi-vokalistin örinä- ja huutolaulu kuulostaa ihan mukiinmenevältä, mutta puhtaissa vokaaleissa on selkeästi parantamisen varaa. Sen lisäksi että aina ei osuta ihan oikeaan nuottiin, ne kuulostavat myös melkoisen ponnettomilta. Lupaavan kuuloista kamaa, mutta täältä suunnalta toivottaisiin enemmän tarkkuutta lauluun ja muutenkin tiukempaa otetta soittoon. Sekä sitä paljon puhuttua omaperäisyyttä lisää, sillä nyt yhtye uhkaa hukkua massaan.

Hyvää: Genren perusasiat hallussa.
Kehitettävää: Skarpimpaa otetta soittoon ja omaperäisyyttä sävellyksiin. 

Hieman The Hauntedin ja Soilworkin hengessä musisoiva Concrete Words hallitsee genrensä perusasiat varsin kiitettävällä tavalla. Melo-deathin ja modernin thrashin viitoittamia latuja kulkevissa kappaleissa on imua ja sopivasti kieroja juonenkäänteitä, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Välillä esikuvat paistavat vähän liiankin selvästi läpi, mutta kun biisit ovat näinkin toimivia ja soittotatsi sopivan miehekäs, ei tämä seikka loppujen lopuksi paljoa häiritse. Ajoittaiset puhtaat laulut eivät sen sijaan oikein toimi tässä yhteydessä, vaikka kyse on viimekädessä toki makuasioista. Joka tapauksessa veikkaan, että tästä bändistä tullaan vielä kuulemaan.

Hyvää: Aggressiivinen ja energinen meininki kuuluu soitosta. Vaikka bändi tyylillisesti ei mitenkään omaperäinen olekaan, erottuu se massasta tasokkailla sävellyksillä ja omaperäisillä sovituksilla.
Kehitettävää: Puhtaissa vokaaleissa parantamisen varaa.

Jumalauta! Nyt vetää kyllä hiljaiseksi. Jossain In Flamesin tuoreimpien levyjen, System Of A Downin ja Devin Townsendin soolotuotannon virtaviivaisessa välimaastossa seikkaileva Sonicmind osasi kyllä yllättää arvostelijaparan pahanpäiväisesti. Orkesteri pujottelee sujuvasti eri musiikkityylien lomassa, pitäen pääpainon kuitenkin metallissa. Hyvää on myös se että Sonicmindin musiikilliseen monipuolisuuteen ei sisälly mitään ironian tai väkinäisen parodian elementtejä, vaan biisit ovat oikeasti toimivia. Varsinkin Face Off on niin järkyttävän hyvä biisi, että sille uskaltaisi jopa povata kohtuullista radiosoittoa. Neljä vuotta kasassa ollut yhtye nautti pienoisia menestyksen hedelmiä jo viime demollaan, mutta nyt viimeistään pitäisi jo napsahtaa.

Hyvää: Kaikki. Yhtyeellä on selkeästi oma identiteettinsä ja visio siitä mihin suuntaan se musiikkiaan kuljettaa. Sävellykset ovat omaperäisiä ja ne pitävät ottessaan loppuun asti.
Kehitettävää: Todennäköisesti sitä on, mutta nyt ei tule mitään mieleen. No,ehkä äärimetallipainotuksia voisi vähentää kevyemmän grooven hyväksi.

http://www.sonicmind.info

Promon nimi varmaan kertoo jo kaiken. Fiercen debyyttiäänite on uskollinen 80-luvun speed-thrash-suuntaukselle ja vaikuttteista paistaa läpi etenkin varhainen Anthrax, Stone ja Testament. Varsin napakka kolmen siivun setti ei yllätä, jos kohta ei petäkään. Fiercen jäsenillä on jo vuosien soittokokemus bändissä jos toisessakin ja se myös kuuluu niin soitossa kuin sävellyksissä. Riffit ovat toimivia, eikä aggressiivisuudesta tingitä, vaikka melodioitakaan ei ole täysin kaihdettu. Etenkin Fall From The Gracen kipakka johtoriffi ja hienot Stone-köörit valloittavat heti puolelleen saaden pään nykimään spastisesti. Miinusta tulee vokalisti Matin toisinaan hieman voimattomasta ulosannista.

Hyvää: Soitto tiukkaa ja biiseissä energinen meininki. Nousee keskitason paremmalle puolelle.
Kehitettävää: Vokalisti kuulosta ajoittain melkoisen ponnettomalta.

Yhden miehen projekti The Body Snatcher pöräyttää ilmoille primitiivisen, mutta sinfonisen deathin ja black metalin yhdistelmää. Siinä missä vokaalit ovat silkkaa dm:ää on kitarasahaukset ja orkestraaliset välisoitot lähempänä black metalin taajuksia. Melko tunkkainen soundimaailma vain tekee kuuntelukokemuksesta melko ankean elämyksen etenkin kun kitaroista ei saa mitään selvää. Sen lisäksi demon kolme biisiä ovat enemmän tai vähemmän samasta puusta veistettyjä, jopa siinä määrin että niitä ei kykene edes erottamaan toisistaan. Kyllä tämä jotain kehittelyä vielä vaatii.

Hyvää: Orkestraatiot ja tunnelma.
Kehitettävää: Sävellykset kaipaisivat enemmän nyansseja ja parempaa tuotantoa. Näillä eväillä yhtye hukkuu pahasti massaan.

Fadeout sotkee metallin eri alalajeja varsin menestyksekkäästi, lopputuloksen tiivistyessä melodinen metalli-nimikkeen alle. Pääpaino on selkeästi melodioissa ja melankolisessa tunnelmassa, vaikka välillä nostetaan esiin myös melodisen death metallin tunnusmerkkejä. Myös grungen ja popin kanssa flirttaillaan, eikä olleenkaan epäonnistuneesti. Fadeout on selkeästi löytänyt oman tyylinsä, eikä tällä demosedällä ole asiaan mitään lisättävää. Sanoituksiin tosin voisi löytää hieman omaperäisempää lähestymistapaa, eikä ainakaan itseäni haittaisi jos yhtye keventäisi ilmaisuaan ja jättäisi mättöosaston pois kokonaan musiikistaan.

Hyvää: Biiseissä on imua ja tarttuvia koukkuja. Oma tyyli selkeästi löytynyt.
Kehitettävää: Toisinaan sanoitusten kliseisyys ärsyttää.

Fadeoutin kotisivut

Eeppistä power metalia soittava Thaurorod kaipaisi selkeämpää linjaa musiikkiinsa. Nyt sinänsä potentiaaliset sävellykset hukkuvat epämääräisen kikkailun ja turhan monimutkaisten sovitusten alle. Yhtye on teknisesti pätevä poppoo, eikä kappaleissä sinänsä ole mitään vikaa, mitä nyt vokalisti sortuu toisinaan vähän liiankin teatraaliseen ilmaisuun. Soitto on hyvin sujuvaa ja bändi on selkeästi löytämässä sitä omaa juttuaan. Nyt se kärsii vain hienoisesta linjattomuudesta.

Hyvää: Teknisesti pätevää.
Kehitettävää: Sävellyksistä olisi hyvä karsia turhat rönsyilyt pois.

Thaurorodin kotisivut

Heavy Metal Perse pitää edelleen kiinni repulsiivisesta nimestään, mutta onneksi soitto- ja sävellystaito on sentään kehittynyt viimeisen neljän vuoden aikana. Tyyli on pysynyt samana eli suomenkielisen sankarihevin nimeen vannotaan edelleenkin. Sävellykset ovat kulkeneet hivenen eeppisempään suuntaan, mikä ei tässä tapauksessa ole mitenkään huono asia. Heavy Metal Perse tulee jakamaan kansaa siinä missä Teräsbetonikin, vaikka itse pidän kyllä HMP:stä enemmän. Yhtye on sitä paitsi myös paljon hauskempi.

Hyvää: Leppoisan camp-henkistä heavya, joka ei kuitenkaan ole musiikilliselta tasoltaan surkeaa.
Kehitettävää: Lisää rahaa pojille, niin saavat karhuntaljat kanista.