Transmenu powered by JoomlArt.com - Mambo Joomla Professional Templates Club

Ampthem soittaa rujon melodista ja varsin asiallisesti palleille potkivaa vanhan kansan heavy rockia. Yhtyeen kahden biisin promo ei mitään yllätyksiä sinällään tarjoile, vaan vain simppeliä ja rouheasti rullaavaa perusjyystöä. Hyvää meininkiä, mutta ehkä yhtyeen musiikki lämmittäisi livenä vielä enemmän.

Hyvää: Ei turhia kikkailuja, vaan orkesteri luottaa omaan perussoundiinsa ja toimiviin biiseihin.
Kehitettävää: Ehkä sitä riffiruuvia voisi vielä asteen tiukemmalle vääntää.

www.ampthem.com

Animan musiikki haahuilee jossain Sentencedin ja ensimmäisen levyn aikaisen Himin tummassa välimaastossa. Viiden biisin paketti tarjoilee ihan kohtuullisen menevää synkistelyä, mutta ikävä kyllä soundit tuhoavat biisien potentiaalin miltei kokonaan. Ainoa hyvä puoli on stemmoilla ja harmonioilla ladatut laulut, jotka tosin ovat liian pinnalla nekin. Viimeinen biisi, akustisena balladina aloittava ja tuimempaan synkistelyyn yltyvä, Worthy Of Love näyttää sentään hitusen valoa tunnelin päässä.

Hyvää: Laulut ovat hivenen liian pinnassa ja kärsivät hienoisesta epäviresyydestä, mutta niissä on kuitenkin käytetty mielikuvitusta ja ne ovat monipuolisia. Biiseistä löytyy myös potentiaalia muutenkin.
Kehitettävää: Soundeihin on syytä panostaa sillä nyt ne ovat jopa demoksi melko kehnot.

Deathlike Silence heittää ilmoille ep:n verran melodista goottirockia, jonka kalmankatkuisessa tunnelmassa on jotain perin viehättävää. Mitään omaperäistä orkesterin musiikissa ei kuitenkaan ole, vaan yhtye on melko uskolliinen 80-luvun gootti-ikoneille. Laulajattaren tummanpehmeästä äänestä tulee jostain syystä mieleen myös Lullacry, mikä ei kuitenkaan ole mielestäni mitenkään huono asia. 

Hyvää: Biiseissä tarttuvia koukkuja ja hyviä melodioita. Myös laulajattaren ääni miellytti. 
Kehitettävää: Bändi ei ole kovinkaan omaperäinen ilmaisussaan ja biiseistäkin jää puuttumaan se viimeinen silaus, joka takaisi niiden kunnollisen porautumisen mielen sopukoihin. 

www.deathlikesilence.com

Salon poikien debyyttiäänitteellä paiskotaan rujomman puoleista thrashia, mutta valitettavasti bändin nuoruus paistaa musiikista läpi, eikä niin hyvällä tavalla. Yhtye kärsii tunkkaisista soundeista ja eikä biiseihin onnistuta saaman sitä tarvittavaa intensiteettiä ja aggressiota, jota ne vaatisivat. Mutta kun ottaa huomioon että kyseessä on vasta kaksi vuotta vanha bändi ja kyseessä on vasta ensilevytys, ei jälki ole sinänsä hullumpaa. Ajan ja vaivan kanssa ne muutkin orkesterit ovat oman sapluunansa löytäneet.

Hyvää: Biiseissä on potentiaalia, mutta tällä hetkellä se tahtoo hukkua kaiken muun alle.
Kehitettävää: Selkeämpää ja tiukempaa soittotatsia ja sävellyksiin enemmän dynamiikkaa ja omaperäisyyttä.

www.deathrowearth.org

Tällä kertaa olisi tarjolla neljän biisin annos melodista, mutta myös brutaalia dark metalia. Yhtye tuo mieleen niin Thy Serpentin kuin vanhan Moonspellinkin ja parhaimmillaan se on juuri silloin, kun meno on hidasta ja tunnelmallista. Rankemmat mättökohdat puolestaan lankeavat hyvin keskinkertaiseen maaperään ja luo yhtyeelle melko kasvottoman fasadin. Mielestäni yhtyeen olisi hyvä keskittyä enemmän siihen perinteisemmän dark metalin tradition vaalimisen. Se kun ainakin omaan korvaani kuulostaa tämän orkesterin käsittelyssä paremmalta.

Hyvää: Yhtyeellä on tunnelma ja pahaenteinen groove hallussa.
Kehitettävää: Tyyli ja sävellykset kaipaisivat yhdenmukaistamista ja vähän tarkempaa linjavetoa. Mättökohdat eivät oikein tuntuisi istuvan yhtyeen repertuaariin.

www.drownmeblue.com

Duncesin ehkä maineikkain saavutus tällä hetkellä on Nightwishin lämppääninen 2004 Kiteen jäähallilla,mistä yhtye aloitti silloisen Once-kiertueensa. Uusin ep osoittaa, että yhtyettä ei turhaan Nightwishin lämppäriksi valittu. Duncesin polveileva ja lievästi teatraalinen power metal on sukua juuri edellä mainitulle Nightwishille ja erityisesti Blind Guardianille. Kitaristi-laulajan äänessä on särmää, mutta myös voimaa ja korkeutta, eikä sävellyksetkään mitään piippulauluja ole. Edes syntikat eivät toistele power metalin pahimpia kliseitä vaan värittävät hienosti biisejä, tuoden niihin rutkasti dramatiikka. Neljän biisin paketti sisältää kolme tasavahvaa sävellystä sekä hitaan ja raskaan live-version For Whom The Bell Tollista. Ep:n helmeksi kuitenkin nousee kuitenkin lähes seitsenminuuttinen Demons Of The Madman, jonka eeppinen paisuttelu toimii melko vastaansanomattomasti. 

Hyvää: Monipuolisia ja sovituksellisesti mielenkiintoisia sävellyksiä, josta ei raskautta ja eeppisyyttä puutu. Myös soundimaailma on erinomainen ja näillä eväillä yhtyeeltä onkin lupa odottaa vaikka minkälaisia maineteko tulevaisuudessa.
Kehitettävää: Aina pitää kehittyä, mutta nyt en jaksa nillittää.

Seinäjokelaisen Mortyfearin kuudes julkaisu pöräyttää ilmoille brutaalia death metalia Deiciden ja Immolationin hengessä. Meno on äärimmäisen raakaa ja ehdotonta, mutta samalla myös teknisesti toedella kyvykästä. Jossain määrin orkesterin meno on tässä mielessä sukua myös Krisiunille. Mutta toisin kuin niin monet modernit death-bändit, Mortyfear ei ole lähtenyt venyttämään biisejään turhan raskaisiin mittoihin vaan on keskittänyt voimansa nimenomaan Deicide-tyyliseen turpaanvetoon.

Hyvää: Mortyfear osaa yhdistää brutaalin old school-jyräyksen modernin death metalin teknisempään lähystymistapaan häkellyttävän vastaansanomattomalla tavalla.
Kehitettävää: Ehkä siihen omaperäisyyteen voisi panostaa vielä isommalla kädellä.

www.mortyfear.com

Sorrowindin tummasävyinen ja varsin raskas progeheavy tuo mieleen sellaiset nimet kuin Evergrey ja Silent Voices. Sävellykset ovat kohtuullisen toimivia, jos kohta eivät mitään kauhean omaperäistä tarjoakaan. Suurin puute on kuitenkin vokalisti J. Muhosen liian yksipuolinen ja raspinen ääni, joka ei tee oikeutta biisien melodioille. Myös sanoitukset ovat aivan liian kliseisiä ja kyseenalaisilla kielellisillä ratkaisuilla varustettuja.

Hyvää: Sävellykset sinällään ihan toimiva. Bändillä soittotaito hallussa.
Kehitettävää: Lauluun enemmän melodisuutta ja sanoituksiin vähemmän kliseitä.

www.sorrowind.com