Mikä on DemoXpress?
DemoXpress on Suomen mittakaavassa uudenlainen foorumi, joka ei ole pelkästään Vertigon palvelu demojen arvostelua varten, vaan myös kaikille musiikinlajeille avoin demokilpailu. Palkintojen valitsemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että niistä olisi alkutaipaleellaan oleville yhtyeille mahdollisimman paljon käytännön hyötyä.
Lähetä siis demosi arvosteltavaksi ja osallistu samalla demokilpailuun! Osoite on:
Pop, rock ym. demot:
Teemu Koskinen
Vanha Valtatie 30
12100 Oitti
Metalli- ja raskas rock -demot:
Joni Juutilainen
Huhtasaarenkatu 12 C 8
69100 Kannus
Kuoreen merkintä: DemoXpress!
Kierros VI
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
 Oululainen kolmikko pistää haisemaan hevahtavaa progerokkia, jossa maistuu niin metalli kuin hämyinen grunge. Biisit ovat tumman kiivaita, aggressiivisia ja mukavan poukkoilevia. Laulumelodiat kulkevat ärisevästä haastavuudesta leijailevaan jylhään ponteen, kitarat iskevät raivokkaasti ja rytmiryhmä kujeilee äijästi. Toki myös kevyttä ja jopa akustista puolta irtoaa. Viiden keskimäärin kuuden ja puolen minuutin kappaleen näyte lupaa yhtyeelle ihan hyvää, vaikka touhu välillä käy tukkoisaksi. Yksitotista DBO:n vaellus ei onneksi ole, pelkkään kikkailuun ei sorruta.
Hyvää: monipuolisuus, punainen lanka pääsääntöisesti löytyy
Kehitettävää: lievä tukkoisuus
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
 Tamperelaisbändin melodinen mättörock pistää kyllä energisesti ja melkoisen jykevästi, mutta avausraidan nytkähtelevää maalailua persoonallisempaa antia ei tältä kolmen kappaleen näytteeltä irtoa. Soundimaailma on hienosti viimeistelty ja viisikon meininki on saatu taltioitua, mutta mitenkään kauhean persoonallista touhu ei vain ole. Akustinen päätösraita on ihan mielenkiintoinen sovellus kaavasta, muttei vie mukanaan. Kuningasideoita kaivataan.
Kiittäisin: Hyvistä soundeista, energiasta ja viimeistelystä
Huokailisin perään: jonkin omaperäisen piirteen tai uuden reittivalinnan
http://www.essentiaband.net/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
 Vuonna 2000 perustettu nokialainen viisikko toimii nykyään helsingissä ja soittaa kepeästi, liikkuen nimestään huolimatta enemmän hymyävän voimapopin kuin garagen parissa. 60-lukuiset harmoniset stemmat kuuluvat myös kuvaan. Hivenen tuhnut soundit luovat osaltaan tunnelmaa, jossa kuulaat koskettimetkaan eivät tapa mukavan naiivia tekemisen iloa. Silti hivenen hiotummilla sävyillä tämä potkisi vieläkin paremmin. Tyylipaletti on monitahoinen, mutta silti mukavan sulavasti yhteenuitettu. Hyvä, demoksi.
Hyvää: Kepeä ja hymyävä tunnelma, monipuolinen paletti
Kehitettävää: soundipuolesta demomaisuus pois
http://www.garageflower.net
|
|
Lue lisää...
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
 Espoolainen trio viskoo positiivisesti juoksevaa melodista altsu-poppia. Samaan aikaan touhussa on milloin raskaampi, milloin viehättävän tummasyinen pohjavirtaus. Demoksi tämä kahden biisin näyte on todella hyvä, mainituista vaikutteista etenkin Weezer ja miksei myös Muse kuuluvat. Silti Jamrodin kuulaasta tiukkaan vaihteleva maalailu kuulostaa kohtuullisen persoonalliselta. Yksi kuluvan vuoden lupaavimpia ”vasta-alkajia”, joka on valmis jatkotoimenpiteisiin.
Hyvää: komeat melodiat, juoksevuus, harkitut sävyt
http://www.jamrod.com
|
|
Lue lisää...
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
 Tummasyistä alternative rockia soittava seinäjokelaisnelikko kulkee neljän biisin näytteellään uneliaasta leijailusta tiukasti kaartavaan vaaniskeluun ja korkealle kapuaviin melodioihin. Vain se lopullinen räjähdys jää uhkailusta huolimatta toteutumatta – kuulijaa pidetään varpaillaan muttei tyrmätä selälleen. Sinkkunakin julkaistu koneinen Blacklight etunenässä biisinelikko kuulostaa valmiilta ja yhtye on selkeästi löytänyt oman juttunsa. Laulaja-kitaristi Leksan tummasta äänenkäytöstä erityiskiitokset.
Hyvää: valmiihko paketti, vaanivuus, leijailun ja energian tasapaino
Kehitettävää: Lisäkoukuilla luulisi löytyvän laajempikin fanipohja
http://www.juliaswindow.com/ |
|
Lue lisää...
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
 Helsinkiläisten pitkän linjan rokkimiesten yhtye yhdistelee sujuvasti junnaavaa indie-säröä astetta juurevampaan rock-laukkaan. Neljän biisin näytteeltä nousee ennen muuta hyvä meininki ja sellainen mukavan kiireetön rentous, mikä ei yhtään vähennä soiton menevyyttä. Hetkittäin homma uppoaa hiukan liikaa keskinäiseen pyörteilyyn, eivätkä soundit ja iskevyys ole vielä ihan nappiin asti hioutuneita. Mutta pyrkimyksessään kohti Bo Diddleyn ja Televisionin puuttuvaa lenkkiä Lockman on kyllä ihan hyvässä vauhdissa.
Hyvää: irtonaisuus, menevyys, rentous
Kehitettävää: vielä täytyy hioa, jos todellisia helmiä halutaan luoda
http://www.lockman-band.net/ |
|
Lue lisää...
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
 Kevättalvella 2004 perustettu nelikko Oulaisista soittaa jazzia, mutta mistään iisistä tunnelmoinnista ei ole kyse. Enemmänkin trumpetin, koskettimien ja rytmiryhmän varaan rakentuva instrumentaaliyhtye liikkuu agenttitunnelmissa. Verrokeiksi yhtye itsekin toteaa helposti nousevan Aavikon tai Astro Can Caravanin, mutta ensin mainittu on selkeästi kiivaampi ja toinen taas melkoisen paljon täyteen ahdetumpi, big band-tyyppinen ratkaisu kun on. Demon tunnelma liikkuu jossain vaanivan ja kevyen psykedelian välillä, sävyjä haetaan niin Lähi-Idästä, Afrikasta kuin konsolipeleistä. Yksi vertailukohta voisi olla myös Nieminen & Litmanen, tosin trumpetti personoi Mood Scienceä vahvasti. Mainiota tunnelmavaellusta.
Hyvää: menevyys, kepeys, mielikuvitus, tunnelma
Kehitettävää: Tästä on hyvä jatkaa, varsinaisia heikkouksia on vaikea nostaa
http://students.oamk.fi/~m4tuhe00/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
Oululaisen 70-luvun progeilevaa hard rockia soittavan trion kolmen biisin näyte lähtee melkoisen hevisti. Homma kuitenkin kevenee hiukan, vaikka laukka jatkuu ja mahtipontisen oloinen tunnelma pidetään yllä. Camera, Action And Pump vyöryttää aika vihaisella otteella, World Is Falling Down siirtyy bluesimman tunnelmoinnin puoleen edelleen jyhkeällä askeleella. Flowers On The Grave lähtee näppäilevästä alustaan melkoiseen avaruuslaukkaan. Petri Kangas yltää jopa kunnon munahuutoon.
Hyvää: Vaellus menee määrätietoisesti eteenpäin, soittotaitoa ei voi kieltää
Kehitettävää: Jyhkeys käy paikoittain hiukan puuduttavaksi
http://www.operationmajority.com/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
 Helsingin herrat pistävät maanläheistä ja sielukasta bluesrokkia ilmoille sen verran helpon kuuloisesti, että soitanto tahtoo viedä mukanaan ihan istuma-asennostakin. Viiden biisin näytteellä vatkataan niin maan perkeleesti, mutta samaan aikaan osataan myös antaa happea ja tilaa hivenen haaveellisemmallekin puolelle. Sielua. Ehdottomasti livekäytössä suositeltavinta materiaalia, mutta potkii levyltäkin.
Hyvyyksiä: Rentous, hengittävyys, potku ja svengi
Jatkossa: Livekeikalle
http://www.soulstab.com/
|
|
Lue lisää...
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
11.12.2006 |
 Petri Parkkalin ja Tommi Loipon yhtye ratsastaa raskaalla rumpukonerytmillä melkoisen tummissa maisemissa. Vauhti on kiivas, kitaratiluilu aika kuulasta ja basso jykevän murea. Hommassa yhdistyy 80-lukuinen tumma ja synkeän kylmä elektroninen rock alkukantaisen bluesrockin juurevaan potkuun. Lopputuloksena on hieman sekametelisopaksi taipuva ahdistunut paahto, jossa neonvalot vilkkuvat kuolleina ja tuuli puhaltaa autiolla hiekka-aavikolla. Aika maailmanlopun meininkiä, rapistunutta huipputeknologiaa. Tuo hiukan mieleen Primal Screamin ahdistuneimman puolen...
Hyvää: toimivan ahdistava tunnelma, menevä jumitus
Kehitettävää: Jotain vielä puuttuu, homma ei innosta |
|
|
|
