Mikä on DemoXpress?
DemoXpress on Suomen mittakaavassa uudenlainen foorumi, joka ei ole pelkästään Vertigon palvelu demojen arvostelua varten, vaan myös kaikille musiikinlajeille avoin demokilpailu. Palkintojen valitsemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että niistä olisi alkutaipaleellaan oleville yhtyeille mahdollisimman paljon käytännön hyötyä.
Lähetä siis demosi arvosteltavaksi ja osallistu samalla demokilpailuun! Osoite on:
Pop, rock ym. demot:
Teemu Koskinen
Vanha Valtatie 30
12100 Oitti
Metalli- ja raskas rock -demot:
Joni Juutilainen
Huhtasaarenkatu 12 C 8
69100 Kannus
Kuoreen merkintä: DemoXpress!
Kierros VIII
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
 Melodista ja tummasti leijailevaa tunnelmametallia soittava kouvolalainen Access Beyond alkaa tällä kolmannella demollaan olla melkoisen valmis isompiinkin ympyröihin. Tumman karhea, aika jylhästi kaartava laulu kohtaa tiukan ja melko mahtipontisesti etenevän soiton. Raskauden vastapainona toimivat oivasti kuulaan hillitysti tilittelevät koskettimet. Metallisuudestaan huolimatta bändi ei sorru liikaan rankisteluun, vaan osaa antaa tilaa myös hiljaisuudelle ja kauniille melodialla. Kuusikon viisibiisinen levytys potkii hyvin.
Hyvyyttä: etenevyys, tasapaino, tyylikäs mahtipontisuus
Vielä voisi: ainahan niitä todellisia täysosumia kaipaa
http://www.accessbeyond.net/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
 Stoner-rockiksi soitantonsa nimeävä kellokoskelais-viisikko ei tosiaan jumita missään avaruuksissa, vaan murisee leveällä viuhkalla soivilla kitaroilla, koristelee hiljaisempia hetkiä jopa tumman samettisilla viuluilla ja on yleensäkin aikamoisen tyly paketti. Eeva Hakala-Rahkon melko tunteettomasti toteava laulu on sopiva piste i:n päällä. Energiaa ja piilevää raivoa on kuin keskisuuressa pitäjässä, mutta myös ihan toimiva tummasti leijaileva vastapaino kiukkuisesti ärisevälle pohjalle. Kahden biisin näyte esittelee hyvin yhtyeen vision, muttei vielä iske arkun kantta ihan kiinni asti.
Kiehtovaa: tylyys, energia, vastakohdat
Jatkossa: Jos pitkäsoitollisen vastavaa kuuntelisi, voisi alkaa puuduttaa. Eli sävyjä lisää.
http://www.coldmeatsociety.com/ |
|
Lue lisää...
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
 Helsinkiläinen viisikko yhdistelee mielenkiintoisella tavalla kiivasta metallilaukkaa kaartelevaan progeen. Seassa soi tarpeen mukaan niin torvet kuin bassojuoksutukset. Tunnelma on hyökkäävän sykkivä, mutta samalla mukavan ilmava. Veikko Sutisen laulu tuo touhuun mukavasti sekä maalailevaa pop-melodisuutta että myös räväkkyyttä ja mahtipontta. Bändin yhteissoitto ja suunnanvaihteluiden mielikuvitus ovat eturivin tasoa. Valmista kamaa isompiin ympyröihin.
Hienoutta: Soittotaito, yhteensoitto, oma juttu, monimutkaisista käänteistä huolimatta helpon kuuloista
Seuraavaksi: Levy-yhtiölle pitkäsoiton kimppuun
http://www.dramatuner.com/ |
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
 Oululainen tunnelmallista indiepop-maalailua soittava viisikko tuo mieleen pehmeämmän ja koneisesta kylmyydestä riisutun Kemopetrolin, lähinnä Tiina Vaattovaaran kuulaan laulun ansiosta. Elektroniset mausteet maistuvat tässäkin pohjoismaista melankoliaa taituroivassa yhtyeessä toki hetkittäin kalseilta, mutta soiton ja sovitusten pehmeys ja heleä kiireettömyys tekee kokonaisuudesta paljon lämpimämmän ja sympaattisemman. Ehkäpä siitä kylmyyden ikuisesta kauneudesta jää jotain samalla saavuttamatta, mutta mieluummin Grand Manoeuvren sympaattista pehmeyttä kuin koukutonta kalseutta, johon tällä saralla liian usein törmää. Kiivaudella hommaan voisi saada lisää koukkuja, mutta samalla se pehmeys saattaisi hukkua.
Hyvää: kuulaus, pehmeys, rauhallisuus, näkemys
Vieläkö jotain? No ehkä vahvemmat ääripäät voisivat kirkastaa joitain osasia. Toisaalta, tylyyden riski vaanii samassa karikossa.
http://www.grandmanoeuvre.com/main.html
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
 Tuoreehko trio kuulostaa avausraidallaan heleältä popilta vaikkapa Limonadi Elohopean tyyliin. Jatkossa bändi lähtee enemmän huminaisen tanssipopin pariin eikä souda genren järvellä mitenkään rakot kädessä vaan melkoisen luontevasti. Patience-henkinen vihellysloppu kruunaa herrojen luovan näkemyksen. Päätösraidalla haikeillaan avoimesti, nytkytään funkisti ja maalaillaan hiukan höpsösti. Säröäkin kuullaan. Persoonaa ja mukavan tuoretta otetta.
Mahtavuutta: helppous ja moninaisten mausteiden onnistunut sovittaminen pop-kaavaan
Ei vielä juhlita: todelliset killerit ja leuanloksauttajat puuttuvat
http://www.kalashnikov-music.com/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
 Tummasyistä ja melodramaattista riffirockia avaralla, joskin melko savuisella tyylillä rokittava tamperelaisnelikko onnistuu kuulostamaan valmiilta ja alkaa pikkuhiljaa haastamaan tyylilajin kotimaan eturivin yhtyeet. Ongelmana on niin monen vastaavan tyylilajin taitajan tapaan lievä persoonattomuus. Vaikka sävelkulut ja sekä soiton että laulun tekninen hallinta on tarkkaan mietittyä ja hyvin toteutettua, ei jälkeenpäin oikein maista onko tämä nyt lintu vai kala. Hyviä biisejä toki. Etenkin rennompi Hollow.
Hyvää: valmius, biisien sävykkyys, tekninen toteutus
Kehitettävää: omaperäisyys, ehkä jotain yllätyksellisyyttä myös |
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
 Jyväskyläläis-yhtye on saanut funk-nytkettä ja groovaavaa rokkia sulavasti sekoittelevan keitoksensa entistä valmiimpaan muottiin. Ms. Ledin haastava laulu, tiluttelevat särökitarat ja päällekäyvän ilmeikäs rytmiryhmä muodostavat sulavasti laukkaavan keitoksen, joka livemuodossa varmasti pistää liikettä. Ehkä jonkinlainen hittihakuinen tiivistys toisi vielä kotikuunteluunkin sen viimeisen kipinän. Innostavaa toki näinkin.
Hienoutta: potkivuus, sulavuus, energia, hyvä groove
Vielä: Pientä hittikertsiä tai jotain
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
 Raskaasti ja mahtipontisesti laukkaavaa progerockia soittava oululainen trio on saanut tälle toiselle äänitteelleen edellisen näytteen ihan kelvon juoksun ohella mukavaa lisäulottuvuutta. Laukka on edelleen jylhää ja tiukan jyräävää ja pelkästään soiton puolesta jatketaan jo tutuksi käyneellä ammattitaidolla. Osataan välillä rauhoittua ja taas kasvattaa. Mutta nyt Petri Kangas onnistuu saamaan munakkaaseen lauluunsa vielä 80-lukuisen falsetin mukaan, joka saa samaan aikaan pudistelemaan päätä ja hihkumaan mukana.
Hyvää: juokseva tiukkuus, skenetietoinen proge-raskailu, falsetti
Vielä jos: Lajityypin sävyihin voisi lisätä jotain todella originellia
http://www.operationmajority.com/
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
 Hieman häiriintyneen kuuloista, kuin kissa kuumaa puuroa kiertävää velmuilurokkia soittava jämsäläisnelikko tekee neljän kappaleen näytteellään kevyen pirullisia hevoskauppoja, sotii raudan tippuessa taivaalta, huumeilee ja taittelee paperikukkaroa. Harmi ettei mikään keskeisistä tekijöistä – tarinoiden iskevyys, soiton todellinen pirullinen räyhähurmos ja toteutuksen valmius – ole samalla tasolla kuin vaikkapa selkeällä esikuvallaan YUP:llä. Toki kasassa on jo nyt ihan mielenkiintoisia aineksia. Lisäsorvausta vaatii.
Hyvää: kieroilu, melko omalaatuinen polku
Kehitettävää: sinne polun päähän pitäisi myös päästä, hiukan tuhnuinen toteutus, lisää rentoutta |
|
Lue lisää...
|
|
|
Lähettänyt Ilkka Valpasvuo
|
|
12.03.2007 |
Tampereen seudulta oleva kolmikko luottaa perinteiseen rokkitrioon, muttei todellakaan perinteisimpään rokkitrio-soundiin. Eniten bändin menevän pyörteilevästä rokkauksesta tulee mieleen The Strokes ja viime vuosien yhäti kasvava tanssipunkin tarjonta. Mainituista vaikutteista Bloc Partyt, Interpolit ja Death Cab For Cutiet onkin helppo löytää, vaikka aika raskaastikin hetkittäin soudetaan. Demobändiksi kolmikon paketti on valmis – biiseissä on imua, tyylitaju on ajanmukainen ja soitto kulkee rennosti.
Hienoutta: valmius, tyyli, rentous, imu
Lisää: keikkoja, biisejä ja julkisuutta
http://www.myspace.com/weRwaiting
|
|
|
|
